Visanen tietämysvisa

Allekirjoittaneen vanhemmat tuli reykjaviikkiin neljäks päiväks, joten tulee olee vähän hissumpaa tän päivittelyn suhteen. Aion koittaa olla hyvä poika ja viettää aikaa vanhempien kanssa, kunhan töistä pääsen. Onneks on töitä, niin jää vanhemmille jotain omaa vapaa-aikaakin.

Tarkotus ois kiertää Helin ja kasvien kanssa kultainen kierukka, eli kansainvälisesti nimellä Golden Circle kulkeva kolmen ison nähtävyyden rundi tässä reykjavikin seutuvilla etelämaalla. Golden Circleen kuuluu þingvellir, jossa on islannin ensimmäinen parlamenttitalo ja euroopan sekä amerikan mannerlaattojen yhtymäkohta (ne muuten vetäytyy toisistaan kauemmas kokoajan). Lisäksi siihen kuuluu Geysirit ja Gullfoss niminen vesiputous.

Tosta reissusta sitten kuvaa ja ihmeteltävää ens viikolla. Koska olen kuitenkin täyden palvelun bloggaaja, annan teille kaikille neljälle (4) lukijalleni hieman pähkäiltävää siks aikaa kun en ehdi päivittelemään blogiani.

Tästä lähtee. Eli eli, mikänkäköhän kansainvälisesti tunnetun yhtyeen musiikkivideo (jolla on youtubessa vajaa 1,3 miljoonaa katsontakertaa) on kuvattu tällä kujalla ? (Toi kuja muuten sijaitsee alta kilsan päässä tästä meiltä.) Vinkkinä vielä sen verran, että islantilaiset ei itse juurikaan kuuntele tätä yhtyettä, koska ovat sitä mieltä, jotta tämä yhtye on myynyt islantilaisten sielut tekemällä siitä musiikkia. Kuitenkin islannin ulkopuolella yhtye on valtavassa suosiossa. Ja myönnettäköön, että viime toukokuussa kun ensimmäisen kerran tulin tänne, syy oli vain ja ainoastaan tämän yhtyeen musiikki. Tää maa näyttää ihan oikeesti siltä, miltä tän yhtyeen musiikki kuullostaa.

Pilvisenä ja sumuisena päivänä

Ok, bändin arvaaminen on nyt jo helppoa. Mutta entä mikä on biisi jonka musiikkivideo on kuvattu tolla kujalla ?

Nättinä aurinkoisena päivänä (niinku sillä musavideollakin) sama kuja. 

Kaks kuvaa tästä, koska pilvisenä ja aurinkoisena päivänä otetuilla kuvilla on yllättävän iso ero. Varsinkin tunnelmassa ja verrattain kun bändin musavideossa aurinko paistaa niin ei toi pilvisen päivän kuva ehkä tee sellasta selkoa.

Toinen ja vähän vaikeempi pähkittävä asia vielä tähän. Voi ihan jopa kysyä ystävältä mielipidettä, jotta mitenkäköhän on. Itse en ole osannut järkeillä vastausta kysymykseen. Laitan kuitenkin kaks kuvaa niin, voi halutessaan miettiä asiaa ja homma hahmottuu selvemmin.

Eli kumpi oli ensin. Kivi vai talo ?

sama mesta siis kun ylempänä, vähän vaan zuumattuna

Kertokaa toki jos tulette johku hyvään päätelmään varsinkin tästä jälkimmäisestä. Ens viikolla taas hieman lisää päivittelyä. Tosin vaan maanantaista keskiviikkoon. Sitten koittaa pääsiäinen ja lähdetään reissuun. Näillä näkymin Isafjörðuriin ja ajellaan samalla länsivuonojen halki. Sieltä sitten ihan mahtavaa kuvaa.

Islantilaisten mielestä ja sen laadusta

Nää islantilaiset on varsin mainiota ja samaan aikaan aivan helvetin raivostuttavaa kansaa. Tietyt asiat tehdaan hyvin pajon paremmin ku suomessa, mutta sitten osa asioista hoituu niin typerästi, etten käsitä miten täällä yleensäkään on kukaan enää hengissä. Ehkä suurin ongelma tänne sopeutumisessa ollu juuri siinä, että on pirun vaikee hyväksyä muutamia toimintatapoja, jotka tuntuu aivan idioottimaisilta verrattuna siihen miten suomessa on tottunu.

Suomessa sähköt on poikki kun vähän tuulee kun puut kaatuu  linjoille. Täällä on sähkölinjat kaivettu maahan pääosin, vaikka ei ole edes puita, jotka voi kaatua linjojen päälle.

Ensinnakin nää on erittäin rasistinen ja töykee kansa. Rasismista kerron toisessa päivityksessä varsin hienon esimerkin, mut otan nyt käsittelyyn ton töykeyden. Nää paikalliset ei tunnu välittävän kenestäkään muusta kuin itsestään. Täällä mennään isomman oikeudella, on ihan ok kävellä päin toista jos se on pienempi. Pienemmän pitää väistää. Heti kun huomataan, että keskustelukumppani on ulkomaalainen islantilaisten puhe nopeutuu ja sit ne kysyy ”etkö ymmärrä islantia?”. Sit ku sanoo, että ymmärrän jos puhut hitaammin. Ni niiden puhuminen vaan nopeutuu. Ja sit nauravat kun ”urpo maahanmuuttaja ei osaa islantia”.

Toisaalta, sama se varmaan on suomessakin suurella osalla porukasta mamuja kohtaan. Täällä toi töykeys ja välinpitämättömyys vaan kumpuaa varmaan ihan eri syistä. Ihmiset on vuosisatoja eläny parin talopahasen kyläyhteisöissä ja ku näit koko elämäs niitä samaa kahdeksaa ihmistä, niin ei se ollu töykeetä jättää moikkaamatta tai olla puhumatta toiselle. Ehkä se johtuu siitä, että nykyäänkin nää on tosi töykeetä porukkaa. Tosin, tuolla muissa kaupungeissa on meininki aivan toista kuin täällä reykjavikissa. Syntyjään islantilaiset, jotka on muuttaneet tänne reykjaviikkiin työn tai opiskelun perässä sanoo, että reykjavikilla ei ole mitään tekemistä oikean islannin kanssa. Reykjavikkiläiset ei ole oikeita islantilaisia.

Sitä oikeeta islantia. Kuvaaja M.Leiniö 5/2011

Islantilaiset kokee kuitenkin olevansa suomalaisten kanssa sukulaiskansaa. Jos tulee juteltua paikallisen kanssa täällä, ni mahollisimman nopeesti pitää pyrkiä korostamaan, ettei ole puolalainen ja tämän jälkeen hissukseen kertoa, että on suomalainen niin pääsee suhteellisen helpolla. Ainakin jos vertaa noihin muista maista tulleisiin mamuihin.

On myös hauskaa, et nää issikat on muka pirun ylpeitä kulttuuristaan, kehuvat ja brassailevat olevansa viikinkien jälkeläisiä ja kuinka islannilla ja islantilaisilla on uniikki historia takana. Sit samalla kuitenkin täällä ihmiset haluaa olla kaikkea muuta ku islantilaisia. Euroopasta ja amerikasta apinoidaan kaikki. Koittavat epätoivosesti olla eurooppalaisia tai amerikkalaisia, jotta ei vaan näkyis se, että ollaan pieneltä saarelta jolla on aina nussittu serkkua kun jengiä on niin vähän.

Siellä laaksossa on pari tilaa, jossa on pidetty yllä niitä "oikeita" islantilaisia perinteitä pitkään. Kuvaaja M.Leiniö 5/2011

Muualta maailmasta apinoituja juttuja on vaikka kuinka ja paljon, mutta koska pitää olla vähän sitten jotain omaakin, ni muualta apinoidut jutut ei yleensä osu yksiin muun maailman kanssa. Kelloja ei siirretä tietenkään, vaikka melkein koko muu maailma siirtää. Kansainvälistä naistenpäivää vietetään 8.3, paitsi islannissa jossa naistenpäivää vietetään 2 viikkoa aiemmin. Muualla maailmassa on vietetty jo muutaman vuoden Movember kampanjaa, että ukot kasvattaa viikset marraskuussa syövän vastasen kamppailun kunniaksi. Täällä se on Mottumars, ja meneillään siis parhaillaan nyt, maaliskuussa. Itsellänikin on pensselit juuri tästä johtuen. Onneks ne saa kohta ajaa pois.

Ehkä täällä ollaan siitä historiasta siks niin ylpeitä, että tää maa elää turismilla. Kesäkauden aikana tehdään aivan hullut massit. Islanti valittiin viime vuonna maailman parhaaks matkailumaaksi ja tutut jotka on turismihommissa töissä sanoo, että kesäks on tulossa ennätys paljon turisteja saarelle. Ja samahan se on ollu kyllä koko tän ajan jonka mäkin oon täällä ollu. Ei tossa ydinkeskustassa ole ku turisteja, öisin sitten mellastaa känniset islantilaiset.

Viina maksaa täällä aivan hävyttömän paljon. 0,5 litraa kirkasta viinaa irtoo reilulla 20 eurolla. Jos ostaa 10 kappaletta 0,5 litran oluita ni se maksaa sen saman verran ku 0,5 litraa kirkasta täällä. Islantilaiset dokaa kuitenkin aivan helvetisti. Kuulemma yleisin 19 vuotislahja nuorelle on paikka alkoholivieroituksesta. Tiiä sitten sen todenperäisyyttä. Tuntuu, ettei nää islantilaiset eikä täällä asuneet osaa juurikaan ottaa fiksusti viinaa. Vaan sit ku aletaan dokaamaan on vaan yks vaihde ja se on pirun lujaa.

Islantilaiset kysyy aina multa ja muilta suomalaisilta, juodaanko suomessa siks niin paljon, että ollaan niin masentuneita vai ollaanko siellä siks niin masentuneita, että juodaan niin paljon ?. En oo osannu tohon kysymykseen vastata. Kun olen kysyny issikoilta sitten samaa, niin eipä nekään ole osanneet vastata. Kai se on täällä siitä samasta johtuen ku toi töykeys. On oltu pienessä piirissä koko ikä. Toisella puolella taloa jäätikkö ja toisella meri, välissä olevilla maakaistaleilla kasvaa vaan paikotellen hentosta heinää. Maassa ei kasva mikään, eläimillä ei mitään syötävää. Ilmat sellasia, ettei aina voi ollenkaan edes liikkua ulkona, niin sitten on kökitty tuvan nurkassa ja juotu kotipolttosta alkoholia, sekä touhuttu suvun kesken kaikkea muutakin.

Revi tosta sitten huumoria kun asut tuolla, saattaa vähä masentaa ajoittain. Kuvaaja M.Leiniö 5/2011

Ja ehkä juuri tästä johtuen, lopulta millään ei ole mitään väliä. Kaikki asiat järjestyy jotenkin, jossain vaiheessa tai sitten joku tulivuori purkautuu ja kaikki kuolee. Eikä millään ole sittenkään yhtään mitään väliä.

Huumeita käytetään myös varsin estottomasti ainakin yökerhoissa. Monessa baarissa poltetaan suitsukkeita, jottei jazzitupakki haisis. Piriä ihan huoletta tarjolla aina kun menee wc:hen. Tosin, taitaa se olla suomessakin toisaalta sama, en vaan ole siihen koskaan kiinnittäny huomiota. Tai en tiiä, eipä mulle olla moniin vuosiin tarjottu enää kamaa suomessa baarissa.

Millään ei ole mitään väliä. Auto on paskana, mut teipataan ovi kiinni ni voi ajella ihan hyvin.

Tuntuu hassulta, että saarella jossa ruokakaupoissa vaihtoehdot on tosi vähissä kaiken suhteen. Vaihtoehtojen vähyyttä perustellaan sillä, että tänne on niin kallista tuua mittään ja kuinka kuljetusmatkat kestää niin kauan, ettei kannata tuua. Jos tulet siviilimatkustajana ja koitat tuua esim. köntin kotimaista laatulihaa, niin se otetaan pois sun kamoista kun saavut saarelle. Ihan sama onko käsimatkatavaroissa vai ollu ruumassa. Yksityishenkilöt ei saa tuua lihaa saarelle. Kuitenkin huumeita tulee paljon ja joka tuutista kokoajan. Kai se on kysynnän ja tarjonnan laki.

Hissumpaa

Koska kirjoitus ei itsessään ole hauska, sekaan on piilotettu itse tekstiin irrallisia "hauskoja" kuvia.

On tässä ollu vähän hissumpaa päivittelyn suhteen, kun on muka ollut niin paljon menossa kokoajan, ettei mitään ehdi kirjottelee. Keskityin alkuviikon aikana työnhakuun ja sitten oli oikein yksi kappale työhaastattelujakin. Perjantai meni sitten mehustellessa juuri saatua työpaikkaa. Tänään on lauantai ja olo on sellanen, että oon tulossa kipeeks. Ei hyvä tämä.

Kuitennii, sain töitä. Tiistaista perjantaihin 3,5h päivässä (13.30 – 17.00) ja palkka sellanen ihan siedettävä, suhteessa työtunteihin ja mikä tärkeintä palkka on sellanen, että tulen sillä toimeen. Työ itsessään onkin sitten ehkä jotain ihan muuta mitä oisin halunnut tehdä, mutta työssä on muutama hyvä puoli joiden takia päätin sinne hakea. Kaksi niistä on noi työajat ja ettei tarvii viikonloppusin tehdä töitä. Suurin syy kuitenkin tohon työhön hakeutumiseen on lasten kanssa työskentely, uskon nimittäin vakaasti, ja olen sen muiltakin kuullu, että lasten kanssa oppii kielen parhaiten. Joten josko jäis vähän muutakin päähän islannista kuin erilaisia herjauksia.

...juhlapyhät lähestyy...

Kumma sekin, että ite osaan islanniks vaan erilaisia herjauksia ja muutamia jotain parin sanan fraaseja joilla pärjää esim. kauppareissulla. Sit taas, tullu roikuttua noiden muutaman muun mamun kanssa, niin ne ei sitten osaa suomestakaan muutakun kaiken maailman hyödyllisiä lausahduksia. Pakko kuitenkin myöntää, että kun saa saksalaisen sanomaan ”Kuulakärkikynä” tai ”minä röyhtäisin” niin se on pirun hauskaa.

Kävin eilen kahden saksalaisen ja kahden ranskalaisen kanssa kääntymässä saksalaisen pubin avajaisissa. Ainoo positiivinen sanottava siitä paikasta oli, että olutta sai ilmaseks klo. 23.00 asti. Seinät oli maalattu saksan lipun värein. Oli aivan kamala paikka. Ja ihmiset oli aivan kamalassa kunnossa kun kaljaa oli saanu ilmaseks kolme (3) tuntia. Kun kello löi 23.00 ja ilmaisen kaljan kaataminen loppu, tyhjeni lähes koko pubi.

...

Tilanne on kuitenkin se, että nyt pitää keskittyä pysymään terveenä, jotta tiistaina pystyy alottamaan duunit.

Islannin kielestä

Oon tässä hiljaa ittekseni koittanu opiskella islannin kieltä, vaihtelevalla menestyksellä. Jännää miten päähän jää tietyt asiat paljon helpommin ku toiset. Osaan esimerkiks sanoo islanniks ”oletko sinä mursu ?”. En kuitenkaan osaa kysyä välttämättä, että; oletko sinä mies?. Tää sopii tietysti hienosti siihen profiiliin mikä mulla on itsestäni jo muodostettuna, että mieleen jää vaan asiat jotka kiinnostaa. Niin se tosin taitaa olla kaikilla.

Kuitenkin tää islannin kieli on aivan käsittämättömän vaikeeta, kun ottaa huomioon, etten osaa suomenkaan kielioppia ensinkään. Näillä on kuitenkin vaikka ja mitä juttuja. Jo pelkästään se, että asioita ei kirjoiteta niinku ne lausutaan ja toisinpäin tuottaa uskomattomia vaikeuksia tälle perusjuntille.

Esimerkiks konsonantti: G

Älkää tulko opettamaan mulle kuvankäsittelyä tai mitään. Meinasin ekana kirjottaa ton, mut ois ollu hankalaa tehä fiksusti ni päädyin kuvaamaan kahdelta eri sivulta noi setit. Ja jälki on komeeta. Kuten kaikki huomaa.

Koita tässä nyt sitten muistaa tollasia sääntöjä ku Gee on perkele ollu aina Gee, ei siinä sen kummempia ole ikinä ollu. No, ehkä kuitenkin jotain oppii joskus, voihan se olla jopa että tota kuvankäsittelytaidonnäytettä tehdessä vuodatetut hikipisarat johti siihen, että ku jouduin tota lukemaan ni opinkin jotain ehkä.

Ihan kaikki ei oo menny kuitenkaan hukkaan. Tänään pankissa hoidin asioinnin islanniks, kunnes petti pokka ja aloin tuulettamaan villisti kun osasin sanoo sotunin oikein islantilaisittain. Siinä vaiheessa pankin nainen tajus, että olen mamu kun katto koneelta ja vaihto englantiin. Mikä oli kyl ehkä ihan hyvä, ni ei tullu väärinkäsityksiä.

No, mutta, kello on paljon, joten taidan kaapata ton kielioppikirjan ja pompata sänkyyn lukemaan hetkeks. Se hyvä tossa kirjassa on, että uni tulee tehokkaasti joka kerta kun sitä lukee.

Kestääkö kehitys vai kestetäänkö kehitystä

Heli lähti viikoks tanskaan ja saksaan seitsemän (7) päiväiseen pohjoismaisten yliopistojen konfferenssiin edustamaan islantia ja puhumaan kestävästä kehityksestä islannissa. Oon seurannu nyt sivusta kun Heltsa on vääntäny noita juttuja, innostuin itekkin vähän pohtimaan tätä islannin touhua. Pistetään väliin pari ison auton kuvaa piristämään. Ja kun lupasin niitä kuvia muutenki.

Islannissa mun mielestä ei voi oikeestaan käyttää sanaa kestävä kehitys, muutakun kolmessa bussissa, jotka kulkee metaanilla osittain. Niin ja onhan tonne islannin yliopistoon reykjaviikkiin tullu vuonna 2011 kierrätysroskikset, tosin roskisauto kun hakee roskikset ni ne hienot eriväriset pussit heitetään samalle lavalle sekasin ja murskataan yhdessä.

Tää on ainoastaan kivan värinen

Tää kolikon kääntöpuoli onkin sitten aivan jotain muuta. Tai siis kun täällä eletään niinku huomista ei tulis, tai jos tuleeki ni silti pärjätään. Juomakelpoista vettä valuu kokoajan jäätikköjokien mukana, senkun vaan menee juomaan noista joista. Ilmeisesti juuri tästä johtuen, islannissa on laitonta ottaa maksua vedestä missään muodossa. Ihan sama onko kyseessä vesimaksut tavallisissa kotitalouksissa tai vesilasista baarissa, siitä ei saa maksua ottaa. Tästä johtuen kun vetää vessan täällä niin vettä tulee aivan helkkarin paljon ja kauan. Suihkussa myös läträtään aivan ylettömästi.

tykkään tästa, kun tää on ainoo tollanen klassinen vanhan ajan seikkailija -mallin jättiauto.

Roskia ei siis varsinaisesti lajitella yhtään missään. Jokaisessa taloyhtiössä on roskakuilut jonne sitten heitetään kaikki sinne vaan suinkin mahtuva. Viikottain roska-auto hakee sitten vaan kaikki jätteet pois ja kärrää ne kaatopaikalle. Kuten aiemmin mainitsin, henkilöautoja on keskimäärin kolme (3) per talous ja busseilla nyt ajaa vaan maahanmuuttajat ja köyhät opiskelijat. Kaikissa asunnoissa huutaa lämmöt talvella täysillä, mutta vähintään yksi asunnon ikkunoista on auki.

On tehty tutkimus, että jos kaikki maailman ihmiset eläis niinku islantilaiset niin tarvittais 21 (siis kakskytvitunyks) maapalloa, jotta me rapiat 7 miljardia ihmistä pystyttäis elämään edes tän verran ku nyt eletään luonnonvarojen puolesta.

Ei täss oo mitään järkee, eitässoomitäänjärkee,eitässoomitäänjärkee,eitässoomitäänjärkee, eitässoomitäänjärkee,eitässoomitäänjärkee,eitässoomitäänjärkee,eitässoomitäänjärkee

Friends with benefits

Sain siis lopulta sen islantilaisen henkilötunnuksen, nyt olen sitten lopulta virallisesti olemassa tässä maassa. Tästä kaikesta innostuneena marssin suoraan työvoimatoimistoon kyselemään, josko ois töitä tarjolla. Ongelmakohtana on hieman nyt tässä se, että kahden kuukauden kuluttua pitää lähteä jo suomeen takasin. Kesäkuun ensimmäisenä päivänä jatkuu työt turussa vanhaan malliin.

Työkkärissä nainen katteli mua hetken silmiin ja totes, että ”tarjolla on töitä vaan kesäksi”. Pian tämän jälkeen nainen kysy kummastuneena, että miks tulin ylipäätään työkkäriin hakemaan töitä, että enkö tiijä jotta ei tässä maassa työkkärin kautta parhaita töitä saa. Antoi mulle englanninkielisen lapun jossa on selitetty kaikessa yksinkertaisuudessaan, etä mikäli on kiinnostunut jostain työpaikasta tulee työnhakijan marssia sinne paikan päälle ja kysyä suoraan pomolta onko töitä.

Pakko kuitenkin myöntää, että vaikka nainen piti mua hieman hölmönä kun marssin sinne kyselemään töitä niin työkkäri oli ensimmäinen virasto jossa olen saanut ulkomaalaisena saman kohtelun kuin paikalliset ihmiset.

Tää maa siis tosiaan pyörii sillä, että kaverit ja kaverin kaverit otetaan aina töihin. Hyvä esimerkki eräästä lasten iltapäiväkerhosta, jossa esimies alkoi parisuhteeseen. Muutama viikko parisuhteen alkamisen jälkeen hän palkkasi omaksi alaisekseen (kerhon varajohtajaksi) tämän oman puolisonsa. Tää toiminta oli ihan ok, ei kukaan kyseenalaistanut hommaa, vaikkei puolisolla mitään koulutusta olekkaan, mutta ”tää nyt on maan tapa”.

Mun kannalta on hyvä, ettei täällä tarvitse välttämättä koulutusta yhtään mihkään. Riittää että on tuttuja, jotka tuntee tyyppejä jotka palkkaa sut. Toisaalta sitten taas, ei ole mitään väliä sillä mitenkä rautanen ammattilainen olet, jos sulla ei ole tuttuja hakemassas työpaikassa ei käytännössä ole mitään saumaa saada niitä töitä.

Eikai se auta kuin todeta, jotta maassa maan tavalla. Niin monesti kun on suomessa tullut se sanottua ihmisille kun on tuskailleet suomen meininkejä. Turha taistella tuulimyllyjä vastaan, pitää vaan elää niinkuin täällä eletään ja on aina eletty.


Lupaan pyhästi, että seuraavassa päivityksessä on edes yksi kuva, kun on melko raskasta lukea tollasta missä ei ole yhtään kuvaa.

Vielä yksi museo

Reykjavikissa on yksi museo, joka ei ollut auki mun aikaisemmin kirjoittamassa päivityksessä museo yöstä. Tää museo muutti tuolta pohjois-Islannista Húsavikin kaupungista Reykjaviikkiin viime syyskuussa, ilmeisesti siks että kävijöitä ois ollu paljon, mutta Húsavikin sijainti ei ollut otollinen. Kyseessä on penismuseo. Siis museo täynnä erilaisten eläinten irtileikattuja peniksiä.

Mentiin museoon kaverin ja hänen äidin kanssa, joka on täällä vierailulla. Siis Heliä vaille samalla porukalla jonka kanssa suoritettiin sunnuntaina roadtrip Vik:in kaupunkiin. Ennalta jo mietittiin, että minkälainen kokemus mahtaa olla edessä ja olihan se aikamoinen, niin mikäköhän ois oikee sana. En tiedä.

Mursun penis

Erilaisissa lasipurnukoissa oli peniksiä erilaisilta elukoilta. Marsun, kissan, lampaan, sian, koiran, poron, härän, hylkeen, erilaisten valaiden, etc. etc. ja loppuhuipentumana oli ihmisen penis. Islantilainen mies oli testamentannut peniksensä museoon ja kun kuolo koitti penis leikattiin kiveksineen irti, laitettiin pirtuun ja nyt se on esillä museossa. Museon seinillä oli myös kahden miehen alastonkuvat ja vieressä sertifikaatit sekä testamentit, että kun he kuolevat niin heidänkin peniksensä päätyvät esille museoon.

Miekkavalaan (ei ilmeisesti Keikon kuitenkaan) penis

Tää museokäynti oli kieltämättä hyvin erilainen luonteeltaan kuin ne aikasemmat museokäynnit. Eläinten penisten lisäks seinillä oli erilaisten eläinten kivespusseista tehtyjä lampunvarjostimia, puusta veistettyjä peniksiä, kuivattuja peniksiä törrötti seinillä museosta löyty myös huone joka kuvasi falloksen symboliikkaa ja historiaa kautta ihmisen historian. 

Kieltämättä käynti oli mielenkiintoinen, mutta jäi vaan mietityttämään jotta minkäköhänlaista ois työkseen leikellä peniksiä eri eläimiltä. Seinillä oli kuvia kun museon perustaja ja ainoa työntekijä leikkaa rantaan ajautuneelta kuolleelta hylkeeltä ja valaalta penistä. Jos joku miettii miks kuvia on vaan noista varsin, no kookkaista peniksistä niin esim. kissan penis oli niin pieni, ettei siitä saanut mitenkään fiksua kuvaa, jonka ois voinu laittaa tänne.

Sykähdyttävin oli kuitenkin kaskelotin penis. Jo pelkästään kaskelotin peniksen koko veti hiljaseks.

Allekirjoittanut ja kaskelotin penis

Ainiin, sain sen islantilaisen henkilöturvatunnuksen tänään. Huomenna alkaa tiukka töiden hakeminen. Johan tässä tulikin lomailtua reilu kuukausi. Aikakin mennä hommiin.

autoja autoja

Oikeestaan ensimmäinen asia mikä herätti suunnatonta hilpeyttä allekirjoittaneessa täällä islannissa, oli nämä reykjaviikki-läisten autot. Tässä maassa on keskimäärin kolme (3) autoa per talous. Yksityisautoilua on siis valtaisasti, eikä julkisilla liiku reykjavikissa kuin maahanmuuttajat ja köyhät opiskelijat. Busseja löytyy vain reykjavikin alueelta, sekä akureyristä. Kaikki siis tässä maassa liikkuu mahdollisimman paljon omilla autoillaan ja hieman on tullut mamulle sellanen kuva, että samalla lailla autot (ainakin omistajansa mukaan) kertoo tietystä statuksesta niinku suomessakin.

Kaiken maailman toyota yariksia on valtava määrä, mutta sitten on näitä täysin toisenlaisia henkilöautoja. Valtavia laivoja joissa mahdollisimman isolla lukee V8 tms. Hupaisinta on, että näitä autoja löytyy valtavasti reykjavikista, mutta kun menee tuonne muualle maahan niin ei tule vastaan näin yliampuvia autoja. Oon napsinu näitä kuvia aika monta ja laitan näitä nyt kuvanottojärjestyksessä muutaman. Laitan sitten myöhemmin lisää näitä taas.

Tää on pienin noista isoista autoista josta oon kuvan ottanut. Huomattavaa kuitenkin, että tän auton takana on toinen auto, joka ei  näy ton auton ikkunoiden läpi.

Tällä näppärällä kauppakassilla hoituu koko perheen ostokset kerralla

Tää on eniten citymaasturin näkönen kaikista mistä oon kuvan napannu. 

Merkillepantavaa on kuitenkin se, että olen törmännyt vain yhteen (1) Nissan X-trailiin. Joka on erään nimeltämainitsemattoman autoiluharrastajan mielestä maailmanhistorian paras auto, koska sillä pärjää kovissa olosuhteissa ja maantiellä. Terveisiä Pertsalle, vaikkei se tätä lue.

Roadtrip

Vallitsevista sääolosuhteista ja lumitilanteesta johtuen päätettiin skipata vaeltaminen Esjalle. Suuri suunnitelma oli, että vedetään tiukat kännit lauantaina ja sunnuntaina lähdetään kaverin ja hänen vierailulla olevan äitinsä kanssa roadtripille. Tavotteena oli päästä kaikille turisteille pakolliselle jäätikkölaguunille, jonne on täältä reykjavikista rapiat 300 km suuntaansa ja että matkalla pysähdyttäis isommille vesiputouksille ja pällisteltäis muutenkin ihmeellistä luontoa.

Lähdettiin reissuun neljän tunnin unien jälkeen about kello 1130, itsellä oli vointi varsin heikko, tästä johtuen ensimmäinen 100 kilometriä meni nukkuen ja siitä en voi enempää kertoa. Mut ravisteltiin hereille pari minuuttia ennen seljalandsfoss nimistä vesiputousta. Nopeesti vaelluskengät jalkaan ja käytiin kiertämässä vesiputous. Kyllä, seljalandsfoss on siitä tunnettu, että sen taakse pääsee kävelemään. About 30 metriä putoava vesi pöllyää varsin komeesti ympäriinsä ja kun tuulikin pirusti niin kastuttiin sitten aivan läpimäriksi. (omaa tyhmyyttä tietysti kun päätettiin, että ei näytetä turisteilta ja lähdettiin pieruverkkareissa sekä huppareissa reissuun.)

Tonne taakse pääsee siis tallustelee

Vaihtovaatteita ei tietenkään ollu, mutta jotenkin se märkyys ja lievä palelu helpotti olotilaa huomattavasti. Tästä rohkaistuneena nautin savukkeen, kun muukin seurue poltti (sosiaalinen paine=/). Olotila romahti.

Märissä kuteissa autoon koko kööri ja lähdettiin jatkamaan ajelua. Parin kymmenen kilsan päässä oli toinen putous, myös erittäin tunnettu skógarfoss (metsäputous) saanut nimensä siitä, että lähistöllä kasvaa muutama puu. Edelliseltä putoukselta viisastuneina, ei menty aivan lähelle pärskyvää vettä, jotta ei kastuttais enempää. Kuvia en jostain syystä ottanut, mutta olotila parani huomattavasti kun käveltiin putouksen ympäristössä. En polttanu ennenku matka jatku.

Köröteltiin seuraavaksi etelä-islannin suurimpaan kaupunkiin. Vik niminen metropoli sijaitsee 187 kilometriä reykjavikista. Siellä on yksi kauppa, kirkko, bensa-asema jonka yhteydessä on ”ravintola” (islantilaiseen tyyliin, saa vaan hampurilaisia ja ranskalaisia sekä jonkun random lampaan pihvin), valtava turistikauppa ja 400 asukasta. Syötiin ravintelissa ja lähdettiin katsomaan Vikin parasta ja tunnetuinta osaa, mustaa hiekkarantaa.

Kuva otettu turistikaupassa, tarkoituksena esitellä komeita pensseleitä

Merenkäynti oli varsin voimakasta ja sitä siinä porukalla pällisteltiin ja ihasteltiin. Siinä tuulessa vaatteet kuivu viimeistään ja olo oli syömisen jälkeen mitä mainioin. Unohduin kuitenkin tuijottamaan vaan merta ja syvennyin mietteisiini, enkä huomannu että muu porukka ottai 15 metriä taaksepäin. Havahduin siihen kun seisoin yhtäkkiä polvia myöden vedessä. Uppasiiiiiii. Tuli valtaisa aalto joka löi tosi pitkälle. No hienot vettä pitävät vaelluskengät toimi hienosti muuten, mutta kun varret on vaan vähän nilkan yli niin täyteen vettähän ne meni. Eikä se vesi tullu pois. Muu seurue siinä nauro mulle, kun tuli seuraava aalto ja kaverin äitelle kävi sama homma. Hienoa, että lähdetään reissuun mahdollisimman paikallisten näkösinä, eikä muka näytetä turisteilta, mutta onneks sitten mm. tämä äksidentti osoitti, että ihan turisteja ollaan. Idiootteja ja hölmöjä turisteja.

siinä vähän mustaa hiekkaa ja merta ennenku tuli aalto jaloille

Edellämainitut tapahtumat latisti hieman meininkiä ja päätettiin, että koska kellonkin on paljon lähdetään ajelemaan takasin kohti reykjaviikkia. Hieman nauratti Vik:iläisiä kun allekirjoittanut kävelee maaliskuussa paljain jaloin, koska en halunnut pitää märkiä kenkiä tai sukkia jalassa. Sama efekti oli havaittavissa paikallisissa takaisin tullessa, kun pysähdyttiin selfossiin bensa-asemalle kahville.

Reissu oli kaiken kaikkiaan varsin mainio, krapula hupeni hienosti, naurettiin paljon (toisillemme pääasiassa) ja nähtiin hienoja juttuja. Ens reissuun en valmistaudu opettamalla paikallisen karaokebaarin puolalaisille baarimikoille miten kossu-vissy tehdään. (piti sekin opettaa kaikille neljälle työntekijälle erikseen, kun ei ne voinu kommunikoida keskenään, mutta sain varsin raikkaita ja hyviä kossuvissyjä suht sopuisaan hintaan. Vaan 1000 kruunua [n. 6,5€] kappale.)

...

Mua ei oo huvittanu kirjottaa yhtään mitään pariin päivään. Harmittanut tää toimettomana oleminen niin paljon, että ei oo kehdannu tänne purkaa turhautumistaan. Tänään tuli 30 päivää täyteen siitä kun hain sitä henkilöturvatunnusta. Sen piti tulla tänään. Toisaalta, juttelin tossa yhen frendin kanssa joka sano, että hänellä meni seitsemän (7) viikkoa että sai sen sotun. Ni eikai tässä nyt vielä pidä huolestua.

Kävin maanantaina jo tuolla väestörekisterissä juttelemassa ja kyselemässä aikani kuluksi, että missä pykii kun ei poika saa sotua. Uskomatonta muuten, mutta mua palveli nyt siellä taas sama nainen kun on joka kerta palvellut. Se uskomaton kyrpäperse joka ei selkeesti tykkää työstään. No kuitenkin, nyt hän sit selas konettaan ja sano et ”pitäis sen tulla tällä viikolla”. Ei hymyilly, muttei myöskään kääntäny selkäänsä mulle. Oli selkeesti hänen mittakaavallaan ”hyvällä tuulella”.

Tää toimettomuus syö miestä aikalailla. Oon käyny juoksemassa tässä, mut jotenkin vanhuksella alkaa polvetkin olemaan niin hajalla, että ei saa vedettyä itteään ihan piippuun asti. Vaan alkaa sattumaan polviin niin paljon, että pakko lopettaa juokseminen vaikka voimia on vielä jäljellä. Sais sen sotun ni vois hakeutuu johku salille jäseneks.

Meinattiin et jos säät sallii ni kiivetään viikonloppuna Esja:lle. Se on tuo vuorenmöhkäle jonka alapuolelle reykjavik on rakennettu. Tolla pari metriä vajaa kilometrin korkusella jötkäleellä asuu mm. nää islantilaisten joulupukkisadun henkilöt. Isä- ja äitimörkö sekä niiden 13 lasta jotka käy tarkkailemassa miten jengi käyttäytyy ja tuo lahjat sun muut sitten. Kelit vaan ollu sellasia, ettei mitään asiaa lähtee kiipeemään. Toivottavasti viikonlopuks sulaa lumet vähä huipulta niin pääsee matkaan. Sieltä sit kuvia ja tarinaa.

Loppuun kuva joka kuvastaa hienosti fiiliksiä. Epäilijöille tiedoksi, en ole itse tehnyt tuota graffitia.

graffitin viestiä en siis osoita kellekkään teistä rakkaat kolme (3) lukijaani, vaan näille islannin viranomaisille.

Luonnosta ja sen ilmiöistä

Koska säästä on kiva puhua.

Tää maa on jotain ihan uskomatonta kun miettii luontoa ja sen monimuotoisuutta, sekä samalla sen karuutta ja kovuutta. Tykkään täällä ehkä eniten siitä, että täällä ihmiset ei vittuile luonnolle, vaan täällä luonto vittuilee ihmiselle. Luonto näyttää hyvin selkeesti päivittäin täällä asujalle sen mihin ihminen kuuluu. Ihmisen paikka on olla polvillaan ja koittaa jotenkin elää muuttuvien luonnonolojen keskellä.

Täällä ollessani ollu ihan uskomattomia säätilan vaihteluita. Pääosassa ollu kuitenkin tuuli, kaikella tavalla. Vaikka tuo tuulen tuntuminen täällä on jotain ihan muuta ku kotona suomessa. Paikalliset sano, että laita kunnolla päälle kun tuulee 15 m/sek ja yli. No minähän tietysti vastasin, että "olenhan minäkin rannikolla asunu ikäni ja ennenku liikutaan yli 25 m/sek tuulissa ei tunnu missään". Ah kuinka väärässä olinkaan. Jotenkin se tuuli vaan kun tuolta atlantilta painaa tulemaan niin jo toi 10m/sek tuntuu siltä, että pää irtoo ja tuuli vie miehen mennessään. Tykkään kyllä pirusti tuulesta, kaikesta tosta kärinästä huolimatta.

Lunta satanu viikottain täällä. Yhtä nopeesti ku se on tullu, se on myös sulanut pois. Hauskaa kun on vajaa 10 lämmintä ja seuraavana aamuna kun herää on lumi maassa. Päivä taas siitä niin on lumi pois ja lämpö nollassa. Sit tuleekin taas lunta yhtäkkiä ja seuraavana päivänä on taas selkeesti plussan puolella (lämpötila).

Keskiviikkona oltiin meren rannalla etsimässä aarteita taas (löysin tällä kertaa valkoisen golfpallon ja kiviä joissa vanhimmat kaiverrukset oli 1916. Sikäli mikäli kaivertajaan voi luottaa). Taivas oli pilvetön ja aurinko paistoi, lämmintä oli about 5 astetta. Yht’äkkiä nousi tuuli ja alkoi satamaan lunta. Koitin kuvata siitä videota, kun aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja jostain mereltä tulee vaakatasossa lunta, mutta ei se oikee onnistunut, enkä viitti laittaa pätkää youtubeen, jotta voisin sen tänne linkittää. Tunti lumisateen alkamisen jälkeen tuli pilvet ja ne toi muassaan lunta reilun 10 senttiä muutamassa tunnissa.

Uskomatonta myös se, miten urpo on itse. Aina kun on pakkasta ollu ja luntakin maassa, niin Heiskasen poika jaksaa ihmetellä (ääneenkin välillä), että ”kappas, ei oo meri vieläkään jäässä”. Ei opi urpo sitten millään, että toi atlantti on vähän isompi lätäkkö kuin ne kotoisat järvet, jotka jäätyy ekan yöpakkasen jälkeen. Joskus kuvitellut olevansa jotenkin maailmankansalainen ja ymmärtävänsä muualta maailmalta tulevia ja niiden juttuja, mut kyl sitä ei vaan ymmärrä näköjään ihan simppeleitäkään asioita.

Keskiviikko iltana tuli sitten tuorein näistä oudoista luonnonilmiöistä. Hyppäs listassa kärkeen, ohi vahvasti alottaneen lumisateen joka tuli siniseltä taivaalta ja vesisateen joka satoi ylöspäin. Illalla pötköttelin sängyssä yrittäen nukahtaa ja ihan puskista menetin maanjäristysneitsyyteni. Tossa alta 50 kilometrin päässä oli voimakkaimman järistyksen keskus ja se oli voimakkuudeltaan 4.2 magnitudia. Heti sen perään tuli vielä toinen, mutta se oli pienempi.

Varsin hauska ilmiö tuo maanjäristys. Toi voimakkain ei kestäny ku alta 10 sek, mut ehti kuitenkin siinä ajassa jo tulemaan sellattee fiilis, jotta ”mitä tapahtuu ja mitä nyt pitää tehdä”. Yläkerrassa joltain putos kamat alas ja mä vaan ihmettelin, jotta mikäköhän se oli. Kysyttyäni asiasta sain vastauksen: maanjäristys. Tänään sitten jatkanu kyselyitä ja saanu infoa siitä, miten pitää toimia kun iso ja voimakas maanjäristys iskee. Hauskaa se, kun miettii mitenkä suomalainen paskalehdistö (iltalehti ja iltasanomat) revittelee aiheilla ”islantilaiset pelkäävät suurta järistystä” ni eipä nää paikalliset kyllä tunnu välittävän tippaakaan jos maa järisee.

Näillä islantilaisilla on varsin mainio palvelu netissä, jossa näkyy kaikki viimesen 48 tunnin aikana islannissa olleiden maanjäristysten keskukset ja niiden voimakkuudet. Tota nyt ku seurannu ni hauskaa kun on toistakymmentä maanjäristystä päivässä, mutta nyt vasta tunsi ekan kerran ite järinän.

Jään innolla odottamaan vähän pidempään kestävää maanjäristystä ja ois mageeta jos ennen virkavapaan loppua joku tulivuorikin purkautuis vähäsen. Ois sitten ainakin ihmeteltävää ja kerrottavaa kotirintamalla. Jos ei muuta.

Ne pienet erot

Täällä tullu nyt puuhasteltua ja ihmeteltyä maailman menoa vajaan kuukauden, on monia asioita jotka on eritavalla täällä kuin himassa Suomessa. Keskityn tässä nyt vaan asioihin jotka lisää ikävää, eikä saa ymmärtämään miks asioita täällä tehdään näin, eikä niinkuin suomessa tehdään. Osittain kyse taitaa myös olla siitä, että kun allekirjoittanut on oppinut jotain, niin opitusta pois oppiminen on apinalle erittäin vaikeeta.

Kuukaudenkaan jälkeen en osaa sammuttaa valoja. Tai siis kun tässä kämpässä on kaks valokatkasijaa vierekkäin, molemmat luonnollisesti eri valoille. Kun käy niin, että toinen valo on päällä ja toinen sammutettuna, niin joka kerta kun on pitänyt sammuttaa päällä oleva valo, olen laittanut sen sammuksissa olevan päälle. Täällä noi valokatkasijat toimii eripäin ku suomessa. Tai kai sen saa säätää suomessakin kummin päin ne toimii, mutta täällä toimii erilailla kun olen tottunut.

Kumpi on päällä ja kumpi sammuksissa ?

Toinen erittäin paljon sellasia *hmph* äännähdyksiä aiheuttanut juttu on se, että täällä ei noissa keittiön vetolaatikoissa olekkaan ylimpänä leikkuulautaa. Jotenkin tottunut siihen, että jos kaipaan veitsiä/ haarukoita/lusikoita niin vaistomaisesti repäsee auki sen toiseksi ylimmän vetolaatikon. No töttöröö, täällä kun aterimia pidetään ylimmässä. Tai jos ois edes sellanen irrotettava toi aterinkaukalo, niin saishan sen siirrettyä ”kotoisamman ilmapiirin luomiseksi toiseks ylimpään. Ois kuitenki kai jotenkin hölmöä jos ekana ois jotain rompetta, ja tokana sitten aterimet.

Saishan sitä sitten toisaalta vaihdettua noiden vetolaatikoiden paikat päittäin, mutta ei jaksa nähdä vaivaa. Uskomatonta on kuitenkin sen, että kuukauden aikana kertaakaan en ole vetänyt sitä ylintä vetolaatikkoa auki ensimmäisenä kun olen kaivannu aterimia. Eihän tää siis mitään vaarallista ole, mutta turhauttaa kun ei opi, että nykäse urpo auki se ylin.

Aika hyvin taitaa asiat olla loppuviimein, jos tällätteet asiat aiheuttaa stressiä. Kyl ihmisluonto on silti vaan jännä, kun ei tahdo oppia mitään uutta asioissa, jotka on oppinu jo aikoja sitten ja tulee nykyään niinku enemmän ”selkärangasta”.

Siitä sitten, onko allekirjoittaneella edellämainittua selkärankaa, voidaan olla montaa mieltä..