Oon tässä hiljaa ittekseni koittanu opiskella islannin kieltä, vaihtelevalla menestyksellä. Jännää miten päähän jää tietyt asiat paljon helpommin ku toiset. Osaan esimerkiks sanoo islanniks ”oletko sinä mursu ?”. En kuitenkaan osaa kysyä välttämättä, että; oletko sinä mies?. Tää sopii tietysti hienosti siihen profiiliin mikä mulla on itsestäni jo muodostettuna, että mieleen jää vaan asiat jotka kiinnostaa. Niin se tosin taitaa olla kaikilla.
Kuitenkin tää islannin kieli on aivan käsittämättömän vaikeeta, kun ottaa huomioon, etten osaa suomenkaan kielioppia ensinkään. Näillä on kuitenkin vaikka ja mitä juttuja. Jo pelkästään se, että asioita ei kirjoiteta niinku ne lausutaan ja toisinpäin tuottaa uskomattomia vaikeuksia tälle perusjuntille.
Esimerkiks konsonantti: G
Älkää tulko opettamaan mulle kuvankäsittelyä tai mitään. Meinasin ekana kirjottaa ton, mut ois ollu hankalaa tehä fiksusti ni päädyin kuvaamaan kahdelta eri sivulta noi setit. Ja jälki on komeeta. Kuten kaikki huomaa.
Koita tässä nyt sitten muistaa tollasia sääntöjä ku Gee on perkele ollu aina Gee, ei siinä sen kummempia ole ikinä ollu. No, ehkä kuitenkin jotain oppii joskus, voihan se olla jopa että tota kuvankäsittelytaidonnäytettä tehdessä vuodatetut hikipisarat johti siihen, että ku jouduin tota lukemaan ni opinkin jotain ehkä.
Ihan kaikki ei oo menny kuitenkaan hukkaan. Tänään pankissa hoidin asioinnin islanniks, kunnes petti pokka ja aloin tuulettamaan villisti kun osasin sanoo sotunin oikein islantilaisittain. Siinä vaiheessa pankin nainen tajus, että olen mamu kun katto koneelta ja vaihto englantiin. Mikä oli kyl ehkä ihan hyvä, ni ei tullu väärinkäsityksiä.
No, mutta, kello on paljon, joten taidan kaapata ton kielioppikirjan ja pompata sänkyyn lukemaan hetkeks. Se hyvä tossa kirjassa on, että uni tulee tehokkaasti joka kerta kun sitä lukee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti