Friends with benefits

Sain siis lopulta sen islantilaisen henkilötunnuksen, nyt olen sitten lopulta virallisesti olemassa tässä maassa. Tästä kaikesta innostuneena marssin suoraan työvoimatoimistoon kyselemään, josko ois töitä tarjolla. Ongelmakohtana on hieman nyt tässä se, että kahden kuukauden kuluttua pitää lähteä jo suomeen takasin. Kesäkuun ensimmäisenä päivänä jatkuu työt turussa vanhaan malliin.

Työkkärissä nainen katteli mua hetken silmiin ja totes, että ”tarjolla on töitä vaan kesäksi”. Pian tämän jälkeen nainen kysy kummastuneena, että miks tulin ylipäätään työkkäriin hakemaan töitä, että enkö tiijä jotta ei tässä maassa työkkärin kautta parhaita töitä saa. Antoi mulle englanninkielisen lapun jossa on selitetty kaikessa yksinkertaisuudessaan, etä mikäli on kiinnostunut jostain työpaikasta tulee työnhakijan marssia sinne paikan päälle ja kysyä suoraan pomolta onko töitä.

Pakko kuitenkin myöntää, että vaikka nainen piti mua hieman hölmönä kun marssin sinne kyselemään töitä niin työkkäri oli ensimmäinen virasto jossa olen saanut ulkomaalaisena saman kohtelun kuin paikalliset ihmiset.

Tää maa siis tosiaan pyörii sillä, että kaverit ja kaverin kaverit otetaan aina töihin. Hyvä esimerkki eräästä lasten iltapäiväkerhosta, jossa esimies alkoi parisuhteeseen. Muutama viikko parisuhteen alkamisen jälkeen hän palkkasi omaksi alaisekseen (kerhon varajohtajaksi) tämän oman puolisonsa. Tää toiminta oli ihan ok, ei kukaan kyseenalaistanut hommaa, vaikkei puolisolla mitään koulutusta olekkaan, mutta ”tää nyt on maan tapa”.

Mun kannalta on hyvä, ettei täällä tarvitse välttämättä koulutusta yhtään mihkään. Riittää että on tuttuja, jotka tuntee tyyppejä jotka palkkaa sut. Toisaalta sitten taas, ei ole mitään väliä sillä mitenkä rautanen ammattilainen olet, jos sulla ei ole tuttuja hakemassas työpaikassa ei käytännössä ole mitään saumaa saada niitä töitä.

Eikai se auta kuin todeta, jotta maassa maan tavalla. Niin monesti kun on suomessa tullut se sanottua ihmisille kun on tuskailleet suomen meininkejä. Turha taistella tuulimyllyjä vastaan, pitää vaan elää niinkuin täällä eletään ja on aina eletty.


Lupaan pyhästi, että seuraavassa päivityksessä on edes yksi kuva, kun on melko raskasta lukea tollasta missä ei ole yhtään kuvaa.