Täällä tullu nyt puuhasteltua ja ihmeteltyä maailman menoa vajaan kuukauden, on monia asioita jotka on eritavalla täällä kuin himassa Suomessa. Keskityn tässä nyt vaan asioihin jotka lisää ikävää, eikä saa ymmärtämään miks asioita täällä tehdään näin, eikä niinkuin suomessa tehdään. Osittain kyse taitaa myös olla siitä, että kun allekirjoittanut on oppinut jotain, niin opitusta pois oppiminen on apinalle erittäin vaikeeta.
Kuukaudenkaan jälkeen en osaa sammuttaa valoja. Tai siis kun tässä kämpässä on kaks valokatkasijaa vierekkäin, molemmat luonnollisesti eri valoille. Kun käy niin, että toinen valo on päällä ja toinen sammutettuna, niin joka kerta kun on pitänyt sammuttaa päällä oleva valo, olen laittanut sen sammuksissa olevan päälle. Täällä noi valokatkasijat toimii eripäin ku suomessa. Tai kai sen saa säätää suomessakin kummin päin ne toimii, mutta täällä toimii erilailla kun olen tottunut.
Kumpi on päällä ja kumpi sammuksissa ?
Toinen erittäin paljon sellasia *hmph* äännähdyksiä aiheuttanut juttu on se, että täällä ei noissa keittiön vetolaatikoissa olekkaan ylimpänä leikkuulautaa. Jotenkin tottunut siihen, että jos kaipaan veitsiä/ haarukoita/lusikoita niin vaistomaisesti repäsee auki sen toiseksi ylimmän vetolaatikon. No töttöröö, täällä kun aterimia pidetään ylimmässä. Tai jos ois edes sellanen irrotettava toi aterinkaukalo, niin saishan sen siirrettyä ”kotoisamman ilmapiirin luomiseksi toiseks ylimpään. Ois kuitenki kai jotenkin hölmöä jos ekana ois jotain rompetta, ja tokana sitten aterimet.
Saishan sitä sitten toisaalta vaihdettua noiden vetolaatikoiden paikat päittäin, mutta ei jaksa nähdä vaivaa. Uskomatonta on kuitenkin sen, että kuukauden aikana kertaakaan en ole vetänyt sitä ylintä vetolaatikkoa auki ensimmäisenä kun olen kaivannu aterimia. Eihän tää siis mitään vaarallista ole, mutta turhauttaa kun ei opi, että nykäse urpo auki se ylin.
Aika hyvin taitaa asiat olla loppuviimein, jos tällätteet asiat aiheuttaa stressiä. Kyl ihmisluonto on silti vaan jännä, kun ei tahdo oppia mitään uutta asioissa, jotka on oppinu jo aikoja sitten ja tulee nykyään niinku enemmän ”selkärangasta”.
Siitä sitten, onko allekirjoittaneella edellämainittua selkärankaa, voidaan olla montaa mieltä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti