...

Mua ei oo huvittanu kirjottaa yhtään mitään pariin päivään. Harmittanut tää toimettomana oleminen niin paljon, että ei oo kehdannu tänne purkaa turhautumistaan. Tänään tuli 30 päivää täyteen siitä kun hain sitä henkilöturvatunnusta. Sen piti tulla tänään. Toisaalta, juttelin tossa yhen frendin kanssa joka sano, että hänellä meni seitsemän (7) viikkoa että sai sen sotun. Ni eikai tässä nyt vielä pidä huolestua.

Kävin maanantaina jo tuolla väestörekisterissä juttelemassa ja kyselemässä aikani kuluksi, että missä pykii kun ei poika saa sotua. Uskomatonta muuten, mutta mua palveli nyt siellä taas sama nainen kun on joka kerta palvellut. Se uskomaton kyrpäperse joka ei selkeesti tykkää työstään. No kuitenkin, nyt hän sit selas konettaan ja sano et ”pitäis sen tulla tällä viikolla”. Ei hymyilly, muttei myöskään kääntäny selkäänsä mulle. Oli selkeesti hänen mittakaavallaan ”hyvällä tuulella”.

Tää toimettomuus syö miestä aikalailla. Oon käyny juoksemassa tässä, mut jotenkin vanhuksella alkaa polvetkin olemaan niin hajalla, että ei saa vedettyä itteään ihan piippuun asti. Vaan alkaa sattumaan polviin niin paljon, että pakko lopettaa juokseminen vaikka voimia on vielä jäljellä. Sais sen sotun ni vois hakeutuu johku salille jäseneks.

Meinattiin et jos säät sallii ni kiivetään viikonloppuna Esja:lle. Se on tuo vuorenmöhkäle jonka alapuolelle reykjavik on rakennettu. Tolla pari metriä vajaa kilometrin korkusella jötkäleellä asuu mm. nää islantilaisten joulupukkisadun henkilöt. Isä- ja äitimörkö sekä niiden 13 lasta jotka käy tarkkailemassa miten jengi käyttäytyy ja tuo lahjat sun muut sitten. Kelit vaan ollu sellasia, ettei mitään asiaa lähtee kiipeemään. Toivottavasti viikonlopuks sulaa lumet vähä huipulta niin pääsee matkaan. Sieltä sit kuvia ja tarinaa.

Loppuun kuva joka kuvastaa hienosti fiiliksiä. Epäilijöille tiedoksi, en ole itse tehnyt tuota graffitia.

graffitin viestiä en siis osoita kellekkään teistä rakkaat kolme (3) lukijaani, vaan näille islannin viranomaisille.