Tässä jatkoa museoyö muistelolle jonka julkaisin aikasemmin ja joka löytyy täältä
Neljän kierretyn museon jälkeen hypättiin taas bussiin ja köröteltiin melkolailla kauas keskustasta jonkunnäköseen kotiseutumuseopihapiiriin nimeltä Árbaejarsafn. Oli viis taloa sillattee pihapiirimäisesti ja joka talo oli sisustettu eri aikakausien tyyliin, niin kuin islannissa on aikojen saatossa sisustettu. Oli about jostain 1900 -luvun alkupuolelta aina kultaiselle ysikytluvulle asti oli kämppiä. Mieleen jäi kuitenkin parhaiten, että islantilaiset on keränny 1920 luvulle asti virtsansa talteen isoihin tynnyreihin ja pessy sillä vaatteet ja hiuksensa. Kusta kun on paljon ja se saa seistä hetken niin tulee paljon ammoniakkia, joka on sitten hyvä kaiken maailman pesuhommiin. Nauratti myös, että kun islantiin tuli vesijohtoverkko (en muista vuotta) ja sitäkautta sisävessat sekä muut ameriikan kotkotukset, niin osa islantilaisista oli protestoinu sitä vastaan ja sitkeesti käyneet ulkona laskemassa virtsansa ja ulosteensa. Nostin henkilökohtaisen littipeukun asenteesta !!
Taas pamautettiin bussiin tavotteena ehtiä viikinkimuseolle vielä ennen puoltayötä. Bussi oli kuitennii vähän hitaanlainen ja paikalla missä piti bussia vaihtaa jouduttiin odottelemaan 15 min seuraavaa bussia. Hetki ihmeteltiin ja päätettiin sinkasta läheiseen Reykjavik art museumiin, jossa oli menossa kansainvälisen arkkitehtuurin näyttely, sekä paikallisten taiteilijoiden joku maalausnäyttely. Pällisteltiin arkkitehtuurijutut ja taulut seminopeesti ja pamautettiin bussiin. Eniten jäi harmittamaan, kun olis ollu siellä lapsille sellasia muovisia rakennuspalikoita joista sai suunnitella ja rakentaa oman rakennuksen. Myö ei ehditty sitten rakentamaan omia kämppiä. Tätä harmiteltiin oikeen parilla kirosanalla ryyditettynä.
Viikinkimuseolle nk. Perlan(helmi)ille päästiin sitten tosiaan vaan parikymmentä minuuttia ennen sen sulkeutumista. Tää museo oli vähän itelle sellanen "ei niin välttämätön" mutta muun matkaseurueen mukaan mun piti kokea se. Syykin sitten selvis hyvin nopeesti. Museossa oli immeisen kokosia vahanukkeja puettuina viikingeiks ja niitä oli sitten aseteltu erilaisiin viikinkiaikasiin touhuihin ja touhukkaisiin asentoihin. Kaikki tämä tietysti autenttisessa voimakkaan virtsan tuoksuisessa ympäristössä. Näiden vahaviikinkien sekaan oli sitten tätä erityistä yötä varten menny näyttelijöitä, jotka oli pukeutunu viikinkityyliin. Seisoivat vahanukkeja imitoiden paikallaan, kunnes viaton pällistelijä oli ihan kohdalla, ni sit ne näyttelijät hyppäs ohikulkijan niskaan huutaen pirusti. Säikyttelivät helvetti onnetonta turistia. Sinäänsä hyvä, että omat hermot on rautaa ja vähän osaan esittää et "ei täs mitään, en säikähtäny" ni en ollu porukan äänekkäin huutaja.
Selvittiin museosta ulos parin kolmen säikähdyksen jälkeen ja tallusteltiin tänne kämpille nammibaarin kautta. museo yö oli varsin ainutlaatunen tapahtuma kaikenkaikkiaan. Tykkäsin pirusti, vaikka kuuluisa penismuseo jäikin kiertämättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti