Oon nyt viettänyt tasan kolme (3) viikkoa tällä pienellä ja ihastuttavalla saarella pohjois-atlantilla. Kuluneet viikot on sujunu aikalailla samalla kaavalla, hyvin rauhallisesti tsillaillen ja meininkiä ihmetellen. Viime viikon aikana aloin oikein aktivoitumaan ton työnhaun suhteen, mutta eipä sekään lopulta edennyt juurikaan kun vieläkin pitää odotella sitä islantilaista sosiaaliturvatunnusta.
Ehkä paras juttu viime viikossa oli se, että koska noi kielikurssit maksaa tuplaten kun ei ole sitä kennitalaa, niin Helillä loppu jenka ja se alkoi vetämään mulle hyvin tiukkaan tahtiin kielikurssia täällä kotona. Apunaan hän on tässä kovan äänen lisäks käyttäny icelandiconlinea. Pakko se on myöntää, että jotain on ehkä jäänyt päähänkin, vaikka aivan annelista nää tän maan kielioppisäännöt tiettyjen kirjainten tai kirjainyhdistelmien lausumisessa. Eikä se tästä helpota, nyt kun vasta opettelen samoja asioita kun normaalit islantilais kersat opettelee tarhassa.
Mielenkiintosin juttu on tässä kolmen viikon aikana ollu nää ihmiset joihin oon tutustunut. Aika moneen suomalaiseen, tai näihin itseään suomi-mafiaksi nimittäviin hippeihin on tullu tutustuttua. Vaikkei jengi ole kokonaan kasassa kun Sirukin on italiassa. Teretulemast vaan tänne takaisin Siru !. Noin muuten kuitenki, oon tutustunu Saksalaiseen Johannekseen, Kanadalaiseen Hayleyhin, Suomalais-Islantilaiseen Johannaan, Norjalais-islantilaiseen Garðariin, Jenkki Ryderiin, Saksassa asuvaan islantilaiseen nimeltä Silja ja Britti Ceciliaan sekä hänen mieheensä joka on lääkärinä briteissä, mutta käy täällä joka toinen viikonloppu moikkaamassa kihlattuaan (lääkärit ja niiden palkat...)
Natiiveihin en oo juurikaan tutustunu, ihan muutamaan vaan. Johtunee varmaan toki siitä, että oon tutustunu paljon helin kavereihin yliopistolta ja siitä että täällä on mamuja paljon. Melkein 30% koko väestöstä taitaa olla maahanmuuttajia tällä hetkellä. Ehkä eniten kuitenkin siitä, että nää paikalliset aika nuivasti lopulta suhtautuu mamuihin ja tyypit jotka lähtee ulkomaille on vissiin aika samanhenkistä sakkia lopulta. Eli siis niinku ihmistyypiltään samanlaisia kaikki, jotka lähteny kotimastaan kattelee maailmaa.
Mukavaa kyllä se, että on tyyppejä tuolla jo satunnaisesti kävelly kadulla vastaan jotka morjenstaa ja kyselee kuulumisia. Veikkaanpa, että kun lopulta saa töitä, varmasti tulee naamatuttuja paljon enempi ni lähtee pyörii kunnolla tää sosiaalinen elämä. Tulis vaan se helvetin kennitala...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti