Kennitala

Lähdin tiistaina suurin toivein hakemaan kennitalaa, eli paikallista sosiaaliturvatunnusta. Mikä on välttämätön jos haluaa tehdä töitä, saada pankkitilin jolle palkkaa maksetaan ja muutenkin elämisen kannalta tärkeä. Tallustelin väestörekisteriin toiselle puolelle kaupunkia ja siellä kohtasin penseintä palvelua eläissäni. Palvelun huonous johtui selkeesti siitä, että olen mamu.

Siellä oli miljoona kaavaketta, kaikki islanniksi. Ja vieressä lappu ”täytä oikea kaavake ennen tiskille tuloa”. En ymmärtäny ku yhdestä kaavakkeesta sen verran, että jos on alta 16 vuotta ja muuttaa eu-alueen ulkopuolelta pitäis se täyttää. Otin kuitenkin vuoronumeron ja pääsinki suoraan tiskille esittämään asiani. Erittäin kuiva ja työhönsä kyllästynyt nainen antoi mulle lapun ja käski täyttää sen, jonka jälkeen siihen piti hakea leima työvoimatoimistosta ja sen jälkeen palauttaa lappu takasin väestörekisteriin.

kuvalla ei ole mitään sen suurempaa tarkoitusta tai merkitystä. Se on mun vuoronumero väestörekisteristä

Tulin tänne kämpille ja täytin lapun, kello oli siinä vaiheessa jo niin paljon, että siirsin työkkärireissun suosiolla keskiviikkoon. Keskiviikkona lähdin puolen päivän aikaan kävelemään työkkäriin. Tassuttelu ennalta täytetty A4- lappu repussa kesti 40 minuuttia. Pelkäsin, että ne haluaa nähdä mun koulutustodistukset ja paiskaa mut väkisin sairaanhoitajattaren hommiin, vaikka en niitä haluis tehdä kun olen vuodesta 2006 tehnyt vaan hoitoalan hommia. Ois kiva tehdä jotain muuta, vaikka tiiän, että täällä on valtava sairaanhoitajapula.

Työkkärissä nainen otti iloisesti vastaan kun intouduin tervehtimään islanniksi. Piti täyttää se sama lappu minkä sain englanninkielisenä väestörekisteristä, tällä kertaa islanniks. Sen jälkeen nainen löi siihen leiman ja kehoitti viemään sen takasin väestörekisteriin. Poika lähti tassuttelee väestörekisteriin, tämä tallustelu kesti reilun 25 minuuttia. Väestörekisterissä palvelemassa yllättäen sama saatanan elämäänsä kyllästynyt nainen ku edellisenä päivänä.

Se katto lappua ja sanoi, että saisin sotun 3-4 viikon päästä. Olin sitten vähän ihmeissäni tästä, koska olin saanu infoa, jotta paikallinen sotu tulis alta viikosta. Naista ei kuitenkaan mun tiedustelut kiinnostanu, vaan hän käänty selin ja käveli pois. Huonosta palvelusta huolimatta, iso hatunnosto siitä, että vaikka työkkärissä ja väestörekisterissä oli valtavasti asiakkaita, jonoja ei juurikaan muodostunu. Palvelu oli todella ripeetä.

Nyt on tilanne sit se, että voin toki hakea töitä, mutten voi tehdä töitä ennen ku oon saanu sotun. Mietin sitten, että menen kielikurssille, kun en voi töitäkään tehdä. Kappas perkele, kun kielikurssit maksaa tuplasti jos ei ole sotua. Eli en mene kielikurssillekaan. Taidan hakea työtä joka kustantais mulle kielikurssin sitten kun voin työt alottaa.