Pääsiäinen on tässä maassa varsin mielenkiintonen tapahtuma. Kiirastorstaista maanantaihin on vapaata käytännössä muilla, paitsi turismin parissa työskentelevillä ja baarityöntekijöillä. Mielenkiintoseks pääsiäisen vieton tekee se, että esim. baarit sulkeutuu keskiviikkona klo. 24.00 ja aukeaa taas pitkä perjantain jälkeen lauantaina klo. 00.00. La, su sekä ma baarit on normaalisti auki.
Pääsiäiseks suunnattiin pois Reykjavikista, koska tänne ei jää juuri muuta kuin turisteja pääsiäiseksi ja me ylpeät mamut ei tietenkään turistien kanssa hengata, vaan lähdetään sinne missä natiivitkin on. Pääsiäisenä maassa on oikeestaan kaks vaihtoehtoa, joko matkustaa Akureyrin kaupunkiin laskettelemaan, tai suunnata luoteis-islantiin Isafjördurin kaupunkiin, jossa järjestetään pieni sympaattinen rokkifestivaali Aldrei fór ég Suður. Myö valittiin vaihtoehdoista jälkimmäinen ja kerron myöhemmin lisää itse festareista, mut nyt kerron reissusta muuten.
Alku reissulle oli lupaava, oltiin vuokrattu Toyota yaris reissulle, koska se on kaikista näistä vuokraamojen tarjoamista autoista. Hieman kuumotti, koska länsivuonoilla tarvitsee ylittää vuoristo pariin kertaan ja tähän aikaan vuodesta on länsivuonoilla auki tasan yksi tie ja sekin ihan kelistä riippuen. Mentiin keskiviikkona päivällä hakemaan autoa, vuokraamon ukko pyöritteli päätään ja sano että he on mokannu nyt jotain, ettei ole yhtään yarista enää. Hetken keskustelun jälkeen saatiin sitten samaan hintaan Toyota Raw4 jonka seurueen saksalaisjäsen risti Helmuthiksi.
Hän on Helmuth
Oltiin sovittu yhden naamatutun suomalaisen kanssa, johon törmättiin sattumalta kaupassa, että voidaan yöpyä heidän vuokraamassa mökissä keskiviikosta sunnuntaihin. Olivat vuokranneet about 60 neliön kaksion jossa oli maakuupaikat kuudelle (6). Sen verran tiedettiin, että seurueessa olisi kolme suomalaista, yksi saksalainen, yksi jenkki ja yksi islantilainen. Myös se, että mökki sijaitsee Isafjördurista about 20 km:n päässä pienessä Flateyrin kylässä.
Alkuun oli tasasempaa maastoa
Näillä tiedoilla hypättiin autoon ja lähdettiin suunnistamaan vajaan 600 km:n ajomatkan päähän. Linnuntietä toi matka ois jotain max 400km, mutta kun länsivuonoilla ajetaan vuonoja edestakaisin niin matkaa kertyy ja aikaa kuluu. Islannissa ajaminen on suhteellisen iisiä, koska saaren ympäri menee yksi tie, jolta sitten poikkeaa tiet, jotka vie yleisimmin sisämaahan vähän tai joskus jopa kohti rannikkoa. Länsivuonoja tuo 1 (ykkös) tie ei kierrä, vaan sen ympäri menee pohjoisen kautta asfaltoitu tie Isafjörduriin asti, josta sitten alaspäin on hiekkatietä. Alue on niin vuoristoista, että lumivyöryt, mutavyöryt, vyöryt ja vaikka mitkä muut katkoo tien pirun usein. Ja koska noiden teiden takana asuu about 5000 ihmistä niin ei valtiolla ilmeisesti ole mitään kiimaa pitää teitä edes auki. Eihän tässä maassa ole esim. mitään teiden aurauskalustoa muualla kuin akureyrissä ja reykjavikissa.
Jotain random vuorenseinämä maisemaa jossa on pari jokea
Ajeltiin hissukseen kohti luodetta, pysähdeltiin vähän väliä ottamaa kuvia ja ihastelemaan maisemaa. Ensimmäinen vuoristoylitys tuli kohdalle kun poistuttiin ykköstieltä kohti pohjoista, sumu oli valtava, mutta tie hyvin auki ja ajelu vuoriston yli suju hienosti. Kohdattiin muu samaan mökkiin tuleva seurue Hólmavikin kaupungissa. Tai kaupungissa ja kaupungissa, asukkaita taitaa olla about 300. Holmavikin erikoisuus on, että siellä asuu parikin sukupolvea saman katon alla, koska kaupungissa on kaikki talot asuttuja. Kukaan ei halua alkaa rakentamaan uutta alueelle, koska on helpompi asua äitin ja isin kanssa kunnes ne kuolee ja talo siirtyy lapsille.
Holmavik vuonon toiselta puolelta
Holmavikista lähdettiin paukuttamaan tokalle vuoriston ylitykselle ja keli oli melkolailla hyvä. Sumua oli niin paljon nousun ja laskun aikana, ettei meinannut nähdä edes aurausmerkkejä. Huipulla oli lunta paljon ja se oli niin kirkasta, ettei meinannut erottaa missä loppuu vuori ja missä alkaa taivas. Tie oli kuitenkin auki ja päästiin kivasti alas vuorilta ja alettiin pujottelemaan vuonoja.
Sumu, tsek !
Hyvin vaikee sanoo, missä vuori loppuu ja taivas alkaa. Ei uskallettu lähtee ees kattomaan miten pitkälle vuori jatkuu, kun lumen alta näky sinisemmän lumen alueita, joten ei haluttu pudota vuoristojokeen tai järveen.
Vuonojen pujottelun lomassa pysähdyttiin luonnon kuumalle lähteelle matkalla. Lähde joka oli vaan paikallisten tiedossa, koska ei sinne haluta turisteja. Sinne oli kuitenkin rakennettu pieni koppi jossa pysty vaihtamaan vaatteet. Hotpotti oli kivasti atlantin rannalla, ja eihän sitä sitten malttanu olla heittämättä talviturkkia kun sen pysty niin komeesti atlantissa heittämään ja kun lähellä oli 38 asteista vettä, joten sekaan vaan.
Sympaattinen mesta.
Tonne taustalle, kylmään (+3 asteista) atlantin valtamereen räpsähti heiskasenpojan talviturkki
Uinnin jälkeen jatkettiin kohti Isafjörduria, mutta koska tästä tulis niin helvetin pitkä päivitys niin pätkäsempä tähän tämän. Kirjottelen kakkososiota myöhemmin.
Vasenta reunaa paukutettiin vuonon pohjukkaan asti, ja sitten oikeeta reunaa takasin. Välissä oli kilsa vettä, mut ku ei siltaa kannata rakentaa, ni ajetaan sitten vajaa 100km että pääsee sen kilsan vesimäärän toiselle puolelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti