Páska reissu, mut tulipa tehty pt2

Tää stoori on jatkoa tekstille joka löytyy tuolta.

Vika vuono ennen Isafjörduria

Uimisen jälkeen pujoteltiin vuonoja muutama tunti kohti Isafjörduria. Kiiteltiin itteämme, että tajuttiin tankata auto Holmavikissa, koska Holmavikin ja Isafjörurin välissä ei ollut yhtään bensa-asemaa. Toisaalta niiden välissä on vaan yks kaupunki, Sudavik joka tuhoutu lähes kokonaan lumivyöryssä vuonna 1995. Nyt parinsadan metrin päähän lumivyöryn alle jääneestä kylästä rakennetussa uudessa Sudavikissa asuu alta 100 ihmistä. Sudavikista on kuitenkin niin lyhyt matka Isafjörduriin, että kaikki palvelut oli keskitetty länsivuonojen pääkaupunkiin Isafjörduriin. Joka on itseasiassa varsinainen metropoli alueella, koska siellä asukkaita on vajaa 2500. Jostain syystä en ottanu yhtään kuvaa Isafjördurista, joten joudutte kattelee niitä jostain ihan muualta, vaikka google mapsista tosta, saa aika hyvän kuvan siitä miten kaupunki on rakennettu.

Isafjördur on vuorten ympäröimä kylä jännästi keskellä vuonoa. Kaupunkia on rakennettu veden päälle, koska laajenemismahdollisuutta on pirun vähä vuorista johtuen. Viereisiin kaupunkeihin pääsee pitkiä tunneleita pitkin. Tunnelien louhintajäte on kärrätty vuonoon ja niiden päälle rakennettu sitten asutusta Isafjördurilaisille. Kun päästiin lopulta keskiviikkona Isafjörduriin sää oli kivan kirkas ja muutenkin lempee. Suunnattiin sieltä sitten kohti majoituspaikkaamme Flateyrin kaupunkia.

Flateyriin ajetaan vuoren läpi, 8 km pitkän tunnelin kautta. Flateyri ja Isafjördur on saman vuoren eri puolilla. Flateyrissä sää oli tosi sumuinen. Se sijaitsee myös vuorten reunustamalla pienellä maakaistaleella ja koska tuuli paino mereltä kohti kaupunkia, niin kaikki usva kerääntyi kaupunkiin. Korkeet vuoret ei päästäny usvaa veks.

Flateyrin kaupunki koko komeudessaan, Kuvattu lumivyöryesteen päältä.

Flateyrissä asuu 273 ihmistä, tosin sieltä on tän vuoden aikana menny konkkaan jo kaks kalastusfirmaa, joten todennäköisesti kylä tulee kyllä kuolemaan pois ihan lähiaikoina. Kylässä sijaitsee bensa-asema, pubi ja kansainvälinen nukkemuseo. Pirun sympaattinen pieni kyläpahanen. Ympärillä korkeet vuoret ja hieman ku laskee katsetta, niin tunneleista louhituilla kivillä rakennetut lumivyöryesteet saa tajuamaan, kuinka pienestä on lopulta kiinni elämä tossakin kylässä jo pelkästään luonnon puolesta.

Siinä lumivyöryestettä, vieressä näkyy talot kivasti, että ymmärtää minkä kokoset noi vallit on. Myös sumu näkyy kivasti.

Meidän oli tarkoitus torstaina ajaa Dynjandifossille, joka sijaitsee hieman etelämmässä ja on kuulemma komeimpia putouksia islannissa. Kuitenkin kelien takia tie putoukselle oli poikki, joten jouduttiin tyytymään torstaina pyörimään Isafjördurissa ja sen lähialueilla. Poimittiin kyytiin yks paikallinen liftari ja vietiin se kotiinsa Bolungarvikin kaupunkiin. Sinne ajettiin 6 km pitkän tunnelin läpi, ja kaupunki oli sympaattisin ja kaunein missä oon koskaan ollu. Ihastelin kylää niin suunnattomasti, että en taaskaan ottanu yhtään kuvaa. Täytyis oppia ottamaan kuvia myös kauniista asioista. Bolungarvikissa asuu 900 ihmistä ja se on samalla tavalla vuorien "pihdeissä" kuin flateyri. 

Perjantai ja lauantai vietettiin festivaalielämää ja sunnuntaina aamulla lähdettiin ajamaan takaisin reykjaviikkiin. Koko aika kun oltiin flateyrissa ja isafjördurissa sää oli pirun sumunen. Sumu oli matalalla ja pilvet korkeemmalla. Sumun ja pilvien välissä näky jännästi kaistale vuoristoa aina.

Siinä Isafjördurin esikaupunkialuetta sumun alla.

Alkujaan oli tarkotus tosiaan kiertää koko länsivuonot, mutta kun tiet oli poikki vuonojen länsirannalla niin jouduttiin palaamaan tylsästi samaa tietä takasin kuin mitä tultiin. Keli oli muuten hyvä, paitsi, että vuoristoa ylittäessä ei ollu sumua, mutta tuuli niin paljon, että pöllyävän lumen alta ei nähny missä tie menee. Tiputeltiin kieli keskellä suuta vuoriston yli taas Holmaviikkiin ja sieltä alas reykjaviikkiin.

Tonne päälle meni tie kohti Holmavikia, kun lopulta päästiin ensin vuonon toiselle puolelle.

Maanantaina naurettiin kun luettiin uutisia. Festarin nimi Isafjördurissa on Aldrei fór ég suður eli vapaasti suomennettuna ”en koskaan mene etelään”. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä oli alkanut lumimyrsky joka kesti koko maanantain. Myrsky oli sen verran kova, että kaikki tiet (eli se yksi auki ollut) Isafjördurista pois suljettiin. Tiistaina oli täällä reykjavikissa meilläkin töissä aikamoinen vajaus, kun niin moni oli jumissa vieläkin Isafjördurissa tai vasta matkalla takasin tänne.

Kuka sanoo, että luonnolla ei ole huumorintajua.