Aldrei fór ég suður

En koskaan mene etelään kuuluu yhdessä islannin pohjoisimmista kaupungeista järjestettävän festarin nimi. Tai varmasti on pohjoisin kaupungiksi luokiteltava asutuskeskittymä. Festarin on perustanut melkolailla tunnettu islantilainen artisti Mugison vuonna 2002. Heppu soittelee myös itse joka vuosi luonnollisesti omilla festareillaan.

Festarin kuningasideana on saada pohjosessa ja muuallakin maaseudulla islannissa asuvat tajuamaan, että ei tarvii mennä reykjavikkiin, vaan muuallakin tapahtuu. Useiden vuosien ajan jengi on paennut tuolta maaseudulta tänne reykjaviikkiin tai ulkomaille. Mugison haluaa festarilla muistuttaa, että kaikkien juuret on maaseudulla, eikä sieltä välttämättä kannata lähteä mihkään.

Itse festari järjestetään pienessä betonitehtaan hallissa. Halliin mahtuu sisään max. 700 ihmistä, mutta sen yksi seinä avataan melkein kokonaan, jotta ulkopuolellakin voi kuunnella soitantaa. Kelit on kuitenkin useina vuosina ollu niin kurjia, että pyörivä tuuli ja lumi- sekä vesimyräkät on kastellu jopa sisällä hallissa olleet katsojat, joten ulkona ei kovin moni ole viihtynyt katsomassa keikkoja. Hallin ulkopuolella oli noin 30 paikan kaljateltta ja pieni koju jossa myytiin mehua, kahvia, hodareita ja kalamuhennosta

Siinä festivaalialue koko komeudessaan

Tapahtumalla ei ole minkäänlaista pääsymaksua yleisölle. Alueella oli neljä järjestysmiestä, joiden päätehtävä oli ohjata autolla liian lähelle lavaa yrittävät vähän kauemmas. Pääsymaksujen lisäksi puuttuu kaikenlainen varsinkin suomesta festareilta tuttu alkoholivalvonta. Tai no, olihan sitä tavallaan, tapahtuman juontaja kuulutti joka yhtyeen välissä aina, että ”älkää viittikö juoda alkoholia jos lähellä on lapsia, juokaa viunat kun lapset on juossu pois teidän vierestä”

Kaksipäivänen festari kesti perjantaina 17.00 – 01.00 ja lauantaina 16.00 – 01.00. Mielenkiintonen detaili oli se, että etukäteen ilmoitetaan vain, mitkä bändit soittaa minäkin päivänä. Soittoaikatauluja ei julkisteta etukäteen missään. Tämä johtuu siitä, että festarin politiikka on, jotta bändit kerääntyvät noin tunnin ennen soiton alkamista porukalla soittopaikalle ja sitten saavat itse päättää koska haluavat esiintyä. Jokaisella bändillä oli soittoaikaa puoli tuntia. Välissä nopee roudaus ja seuraava bändi lauteille.

Esiintyjiä oli siis reilut kaksikymmentä parin päivän aikana. Suurin osa artisteista oli islantilaisia, mutta mukana oli myös artisteja Färsaarilta ja jopa joku jenkki country poppoo. Musiikki jota nää kaikki parikymmentä artistia soitti vaihteli ihan sellasesta mies ja kitara meiningistä, disco popista, räpistä, countrystä, rokista, punkista, aina grindcoren kautta kuolonmetalliin. Tosi mukava kun oli niin laaja kattaus paikalliseen musiikkiin.

Tapahtumalla on myös lieveilmiönsä kun kaiken maailman pikku anarkistit hyppii nurkista esiin ja alkaa osoittamaan verbaalista lahjakkuuttaan.

Itse tykkäsin festarista pirusti. Kävijöitä oli perjantaina varmaan max 1000 ja lauantaina vähän vähemmän. Pieni ja intiimi tapahtuma, jossa hieman yllätti että islantilaisten juomakulttuurin tuntien kukaan ei ollut aivan kamalassa kännissä. Yleisö käyttäyty hienosti ja yleisössä jorattiin vauvasta vaariin jokaisen artistin tahdissa, ihan sama oliko diskopoppia vai raskaampaa roketirollia. Todella hyvän tuulen tapahtuma ja suosittelen kyllä lämpimästi kaikille vierailemaan festareilla jos sattuu olemaan pääsiäisen aikoihin täällä saarella. Tosin majotus pitää varata tosi aikasin, kun alueen guesthouset ja hotellit varataan festarin ajaks täyteen jo helmikuussa (osittain siksi, että Isafjördurissa on yksi hotelli ja kaksi guesthousea).

Páska reissu, mut tulipa tehty pt2

Tää stoori on jatkoa tekstille joka löytyy tuolta.

Vika vuono ennen Isafjörduria

Uimisen jälkeen pujoteltiin vuonoja muutama tunti kohti Isafjörduria. Kiiteltiin itteämme, että tajuttiin tankata auto Holmavikissa, koska Holmavikin ja Isafjörurin välissä ei ollut yhtään bensa-asemaa. Toisaalta niiden välissä on vaan yks kaupunki, Sudavik joka tuhoutu lähes kokonaan lumivyöryssä vuonna 1995. Nyt parinsadan metrin päähän lumivyöryn alle jääneestä kylästä rakennetussa uudessa Sudavikissa asuu alta 100 ihmistä. Sudavikista on kuitenkin niin lyhyt matka Isafjörduriin, että kaikki palvelut oli keskitetty länsivuonojen pääkaupunkiin Isafjörduriin. Joka on itseasiassa varsinainen metropoli alueella, koska siellä asukkaita on vajaa 2500. Jostain syystä en ottanu yhtään kuvaa Isafjördurista, joten joudutte kattelee niitä jostain ihan muualta, vaikka google mapsista tosta, saa aika hyvän kuvan siitä miten kaupunki on rakennettu.

Isafjördur on vuorten ympäröimä kylä jännästi keskellä vuonoa. Kaupunkia on rakennettu veden päälle, koska laajenemismahdollisuutta on pirun vähä vuorista johtuen. Viereisiin kaupunkeihin pääsee pitkiä tunneleita pitkin. Tunnelien louhintajäte on kärrätty vuonoon ja niiden päälle rakennettu sitten asutusta Isafjördurilaisille. Kun päästiin lopulta keskiviikkona Isafjörduriin sää oli kivan kirkas ja muutenkin lempee. Suunnattiin sieltä sitten kohti majoituspaikkaamme Flateyrin kaupunkia.

Flateyriin ajetaan vuoren läpi, 8 km pitkän tunnelin kautta. Flateyri ja Isafjördur on saman vuoren eri puolilla. Flateyrissä sää oli tosi sumuinen. Se sijaitsee myös vuorten reunustamalla pienellä maakaistaleella ja koska tuuli paino mereltä kohti kaupunkia, niin kaikki usva kerääntyi kaupunkiin. Korkeet vuoret ei päästäny usvaa veks.

Flateyrin kaupunki koko komeudessaan, Kuvattu lumivyöryesteen päältä.

Flateyrissä asuu 273 ihmistä, tosin sieltä on tän vuoden aikana menny konkkaan jo kaks kalastusfirmaa, joten todennäköisesti kylä tulee kyllä kuolemaan pois ihan lähiaikoina. Kylässä sijaitsee bensa-asema, pubi ja kansainvälinen nukkemuseo. Pirun sympaattinen pieni kyläpahanen. Ympärillä korkeet vuoret ja hieman ku laskee katsetta, niin tunneleista louhituilla kivillä rakennetut lumivyöryesteet saa tajuamaan, kuinka pienestä on lopulta kiinni elämä tossakin kylässä jo pelkästään luonnon puolesta.

Siinä lumivyöryestettä, vieressä näkyy talot kivasti, että ymmärtää minkä kokoset noi vallit on. Myös sumu näkyy kivasti.

Meidän oli tarkoitus torstaina ajaa Dynjandifossille, joka sijaitsee hieman etelämmässä ja on kuulemma komeimpia putouksia islannissa. Kuitenkin kelien takia tie putoukselle oli poikki, joten jouduttiin tyytymään torstaina pyörimään Isafjördurissa ja sen lähialueilla. Poimittiin kyytiin yks paikallinen liftari ja vietiin se kotiinsa Bolungarvikin kaupunkiin. Sinne ajettiin 6 km pitkän tunnelin läpi, ja kaupunki oli sympaattisin ja kaunein missä oon koskaan ollu. Ihastelin kylää niin suunnattomasti, että en taaskaan ottanu yhtään kuvaa. Täytyis oppia ottamaan kuvia myös kauniista asioista. Bolungarvikissa asuu 900 ihmistä ja se on samalla tavalla vuorien "pihdeissä" kuin flateyri. 

Perjantai ja lauantai vietettiin festivaalielämää ja sunnuntaina aamulla lähdettiin ajamaan takaisin reykjaviikkiin. Koko aika kun oltiin flateyrissa ja isafjördurissa sää oli pirun sumunen. Sumu oli matalalla ja pilvet korkeemmalla. Sumun ja pilvien välissä näky jännästi kaistale vuoristoa aina.

Siinä Isafjördurin esikaupunkialuetta sumun alla.

Alkujaan oli tarkotus tosiaan kiertää koko länsivuonot, mutta kun tiet oli poikki vuonojen länsirannalla niin jouduttiin palaamaan tylsästi samaa tietä takasin kuin mitä tultiin. Keli oli muuten hyvä, paitsi, että vuoristoa ylittäessä ei ollu sumua, mutta tuuli niin paljon, että pöllyävän lumen alta ei nähny missä tie menee. Tiputeltiin kieli keskellä suuta vuoriston yli taas Holmaviikkiin ja sieltä alas reykjaviikkiin.

Tonne päälle meni tie kohti Holmavikia, kun lopulta päästiin ensin vuonon toiselle puolelle.

Maanantaina naurettiin kun luettiin uutisia. Festarin nimi Isafjördurissa on Aldrei fór ég suður eli vapaasti suomennettuna ”en koskaan mene etelään”. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä oli alkanut lumimyrsky joka kesti koko maanantain. Myrsky oli sen verran kova, että kaikki tiet (eli se yksi auki ollut) Isafjördurista pois suljettiin. Tiistaina oli täällä reykjavikissa meilläkin töissä aikamoinen vajaus, kun niin moni oli jumissa vieläkin Isafjördurissa tai vasta matkalla takasin tänne.

Kuka sanoo, että luonnolla ei ole huumorintajua.

Páska reissu, mut tulipa tehtyä

Pääsiäinen on tässä maassa varsin mielenkiintonen tapahtuma. Kiirastorstaista maanantaihin on vapaata käytännössä muilla, paitsi turismin parissa työskentelevillä ja baarityöntekijöillä. Mielenkiintoseks pääsiäisen vieton tekee se, että esim. baarit sulkeutuu keskiviikkona klo. 24.00 ja aukeaa taas pitkä perjantain jälkeen lauantaina klo. 00.00. La, su sekä ma baarit on normaalisti auki.

Pääsiäiseks suunnattiin pois Reykjavikista, koska tänne ei jää juuri muuta kuin turisteja pääsiäiseksi ja me ylpeät mamut ei tietenkään turistien kanssa hengata, vaan lähdetään sinne missä natiivitkin on. Pääsiäisenä maassa on oikeestaan kaks vaihtoehtoa, joko matkustaa Akureyrin kaupunkiin laskettelemaan, tai suunnata luoteis-islantiin Isafjördurin kaupunkiin, jossa järjestetään pieni sympaattinen rokkifestivaali Aldrei fór ég Suður. Myö valittiin vaihtoehdoista jälkimmäinen ja kerron myöhemmin lisää itse festareista, mut nyt kerron reissusta muuten.

Alku reissulle oli lupaava, oltiin vuokrattu Toyota yaris reissulle, koska se on kaikista näistä vuokraamojen tarjoamista autoista. Hieman kuumotti, koska länsivuonoilla tarvitsee ylittää vuoristo pariin kertaan ja tähän aikaan vuodesta on länsivuonoilla auki tasan yksi tie ja sekin ihan kelistä riippuen. Mentiin keskiviikkona päivällä hakemaan autoa, vuokraamon ukko pyöritteli päätään ja sano että he on mokannu nyt jotain, ettei ole yhtään yarista enää. Hetken keskustelun jälkeen saatiin sitten samaan hintaan Toyota Raw4 jonka seurueen saksalaisjäsen risti Helmuthiksi.

Hän on Helmuth

Oltiin sovittu yhden naamatutun suomalaisen kanssa, johon törmättiin sattumalta kaupassa, että voidaan yöpyä heidän vuokraamassa mökissä keskiviikosta sunnuntaihin. Olivat vuokranneet about 60 neliön kaksion jossa oli maakuupaikat kuudelle (6). Sen verran tiedettiin, että seurueessa olisi kolme suomalaista, yksi saksalainen, yksi jenkki ja yksi islantilainen. Myös se, että mökki sijaitsee Isafjördurista about 20 km:n päässä pienessä Flateyrin kylässä.

Alkuun oli tasasempaa maastoa

Näillä tiedoilla hypättiin autoon ja lähdettiin suunnistamaan vajaan 600 km:n ajomatkan päähän. Linnuntietä toi matka ois jotain max 400km, mutta kun länsivuonoilla ajetaan vuonoja edestakaisin niin matkaa kertyy ja aikaa kuluu. Islannissa ajaminen on suhteellisen iisiä, koska saaren ympäri menee yksi tie, jolta sitten poikkeaa tiet, jotka vie yleisimmin sisämaahan vähän tai joskus jopa kohti rannikkoa. Länsivuonoja tuo 1 (ykkös) tie ei kierrä, vaan sen ympäri menee pohjoisen kautta asfaltoitu tie Isafjörduriin asti, josta sitten alaspäin on hiekkatietä. Alue on niin vuoristoista, että lumivyöryt, mutavyöryt, vyöryt ja vaikka mitkä muut katkoo tien pirun usein. Ja koska noiden teiden takana asuu about 5000 ihmistä niin ei valtiolla ilmeisesti ole mitään kiimaa pitää teitä edes auki. Eihän tässä maassa ole esim. mitään teiden aurauskalustoa muualla kuin akureyrissä ja reykjavikissa.

Jotain random vuorenseinämä maisemaa jossa on pari jokea

Ajeltiin hissukseen kohti luodetta, pysähdeltiin vähän väliä ottamaa kuvia ja ihastelemaan maisemaa. Ensimmäinen vuoristoylitys tuli kohdalle kun poistuttiin ykköstieltä kohti pohjoista, sumu oli valtava, mutta tie hyvin auki ja ajelu vuoriston yli suju hienosti. Kohdattiin muu samaan mökkiin tuleva seurue Hólmavikin kaupungissa. Tai kaupungissa ja kaupungissa, asukkaita taitaa olla about 300. Holmavikin erikoisuus on, että siellä asuu parikin sukupolvea saman katon alla, koska kaupungissa on kaikki talot asuttuja. Kukaan ei halua alkaa rakentamaan uutta alueelle, koska on helpompi asua äitin ja isin kanssa kunnes ne kuolee ja talo siirtyy lapsille.

Holmavik vuonon toiselta puolelta

Holmavikista lähdettiin paukuttamaan tokalle vuoriston ylitykselle ja keli oli melkolailla hyvä. Sumua oli niin paljon nousun ja laskun aikana, ettei meinannut nähdä edes aurausmerkkejä. Huipulla oli lunta paljon ja se oli niin kirkasta, ettei meinannut erottaa missä loppuu vuori ja missä alkaa taivas. Tie oli kuitenkin auki ja päästiin kivasti alas vuorilta ja alettiin pujottelemaan vuonoja.

 Sumu, tsek !

Hyvin vaikee sanoo, missä vuori loppuu ja taivas alkaa. Ei uskallettu lähtee ees kattomaan miten pitkälle vuori jatkuu, kun lumen alta näky sinisemmän lumen alueita, joten ei haluttu pudota vuoristojokeen tai järveen.

Vuonojen pujottelun lomassa pysähdyttiin luonnon kuumalle lähteelle matkalla. Lähde joka oli vaan paikallisten tiedossa, koska ei sinne haluta turisteja. Sinne oli kuitenkin rakennettu pieni koppi jossa pysty vaihtamaan vaatteet. Hotpotti oli kivasti atlantin rannalla, ja eihän sitä sitten malttanu olla heittämättä talviturkkia kun sen pysty niin komeesti atlantissa heittämään ja kun lähellä oli 38 asteista vettä, joten sekaan vaan.

Sympaattinen mesta.

Tonne taustalle, kylmään (+3 asteista) atlantin valtamereen räpsähti heiskasenpojan talviturkki

Uinnin jälkeen jatkettiin kohti Isafjörduria, mutta koska tästä tulis niin helvetin pitkä päivitys niin pätkäsempä tähän tämän. Kirjottelen kakkososiota myöhemmin.

Vasenta reunaa paukutettiin vuonon pohjukkaan asti, ja sitten oikeeta reunaa takasin. Välissä oli kilsa vettä, mut ku ei siltaa kannata rakentaa, ni ajetaan sitten vajaa 100km että pääsee sen kilsan vesimäärän toiselle puolelle.

Golden Circle

Noniin, pitkästä aikaa taas koneen äärellä. Kerrottavaa ois vaikka kuinka ja paljon, mutta kerron vaan  näistä muutamasta reissusta mitä tuli tehtyä reilun viikon aikana. Tosi vaikeeta päättää miten noista kertois, haluisin loppuun asti välttää sellasta matkaopasmaista lähestymistä noihin mestoihin. Laitan joka jutusta linkin johku sivustolle jossa kertoillaan matkaopasmaisesti noista jutuista. Kerron näitä settejä siis vaan niinkuin olen ne ite kokenu.

Porukat tuli viettämään pitkää viikonloppua Reykjaviikkiin maaliskuun vikana viikonloppuna, esiteltiin vähän reykiä ensin ja sitten lauantaina pakattiin koko konkkaronkka autoon ja lähdettiin kiertämään Golden Circleä joka on kai pakollinen jokaiselle turistille. Tai jos ei pakollinen, niin ainakin sellattee jota kukaan ei halua jättää väliin. Päivässä näkee paljon ja paketissa melkein koko islannin luonto kaikkine ihmeellisyyksineen ja 

monimuotoisuuksineen.

Ensimmäiseks ajeltiin þingvellirin kansallispuistoon. Monella tapaa merkityksellinen paikka Islannin historiassa, voitte lukee siitä halutessanne lisää täältä. Itteäni sykähdytti eniten ehkä kuitenkin Euroopan ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen väli. Tai siis ne yhdistyy tuolla, tai ei ne yhdisty vaan seismisestä toiminnasta johtuen vetäytyy kauemmas toisistaan. Tuolla ois päässy näkemään ihan konkreettisesti sen kuilun maan syvyyksiin, mutta se maanjäristys josta kirjottelin teki kulkureitistä sinne niin vaarallisen, ettei sinne päästetä nyt ketään.

Oikeella Pohjois-Amerikan mannerlaatta, ja vasemmalla Euroopan. Alaoikealla hieman vähemmän aktiivisempi alue, Helin pää.

Þingvellirin kansallispuistossa näin myös ensimmäistä kertaa elämässäni riekkoja. Noita valkosia lintuja jotka kaivautuu lumeen jemmaan vihollisiaan. Oli varsin vänkä nähdä niitä, ne oli kansallispuiston lisäks allekirjoittaneelle asia jonka näki ensimmäistä kertaa elämässä.

Siellä ne mönkii menemään

Suunnattiin seuraavaks Geysirille. Kaikki muistaa maantiedon tunneilta, että geysiri on sellanen reikä maassa joka ruiskasee ilmaan vesisuihkun aina sillon ja tällöin. Alkuperäinen geysir joka sijaitsee tuolla kanssa on sammunut, koska tarinan mukaan, ahneet islantilaiset turistibisneksellä elävät survoivat sen täyteen saippuaa, jotta vesisuihku näyttäisi komeemmalta auringonvalossa ja että suihku olisi ihmeellisempi muutenkin. Vieressä on kuitenkin pienempi geysiri joka ruiskii (hanna haluis et tossa lukis: Ejakuloi, koska hannalla on hyva huumorintaju) about 5 minuutin välein ilmaan tulikuumaa vettä.

Edessä kiehuvaa vettä maassa, vähän taaempana myös kiehuvia jokia ja takana lumiset vuoret. Kuvaaja: J. Heiskanen

Geysirillä jotenkin tiivistyy islannin luonnon överiys kaikella tapaa. Lumisten vuorten keskellä on alue, jossa virtaa maan sisältä pulppuavia vulkaanisia jokia. Noissa joissa veden lämpötila on karvan alle 100 astetta. Ympärillä on lunta kun maassa on vesilätäköitä joissa vesi kiehuu.

Kiitos urpot joiden on pitäny mennä kokeilemaan, onko toi vesi oikeesti 100 asteista, niin alueelle on rakennettu tollatteet aidat. Kuvaaja: J. Heiskanen

Golden circlen vikana kohteena on gullfossin vesiputous. Varsin päräyttävä putous, ainakin näistä etelän putouksista. Näkee hienosti veden voiman. Ilma oli kuitenkin niin kylmä, että putouksesta pärskyvä vesi jääty ja jäätynyttä rinnettä ei saanu kävellä ihan putouksen viereen, koska se oli kuulemma hengenvaarallista. Joten vika kohde oli kieltämättä pettymys kun ei päässy ihan putouksen viereen kattelee.

Gullfoss, tonne vasemmalla reunalla olevalle pienelle nypykälle joka menee putouksen sekaan pääsee kun kelit paranee. Toi usva on putouksesta pöllyävää vettä.

Suunnattiin lopuks tonkimaan Atlantin rantaa Eyrarbakkin kaupunkiin. Eyrarbakki (korvantausta) oli alkujaan kaavailuissa suunniteltu islannin pääkaupungiks, mutta reykjavik vei lopulta voiton parempine meriyhteyksineen. Eyrabakkin ranta osottautu varsinaiseksi aarreaitaksi. Löyty vaikka ja mitä, mm. 8 golfpalloa jo aikasemmin löytyneiden seuraks.

Iloinen golfpallostaja atlantin pohjalla laskuveden aikana. Näytän muuten aivan lapselta kun ei ole viiksiä.

Reissun päätteeksi ajeltiin  þorlákshöfnin kaupunkiin haistelemaan ainutlaatuista tuoksua. Tosta kaupungista saa kämpän erittäin halvalla, koska siellä tuotetaan islantilaisten ylpeyden aihetta, kalaöljyä. Koko kaupunki haisee tuolle jumalaiselle elämän eliksiirille, kalanmaksaöljylle.

Golden circle on kyllä kaikella tavalla kiva juttu kiertää. Tosin turistien runsaus häiritsee pirusti. Suosittelen myös, että jos joskus joku intoutuu tänne tulemaan, ni vuokratkaa auto ja ajelkaa omaan tahtiin golden circle.  Auton vuokran ja bensojen hinnalla ei pääsis ku yks ihminen kiertämään turistibussilla edellämainitut kohteet, eikä turistibussilla tehtävään reissuun kuulu mitään muuta kuin ajomatkat bussilla eri kohteisiin.

Visanen tietämysvisa

Allekirjoittaneen vanhemmat tuli reykjaviikkiin neljäks päiväks, joten tulee olee vähän hissumpaa tän päivittelyn suhteen. Aion koittaa olla hyvä poika ja viettää aikaa vanhempien kanssa, kunhan töistä pääsen. Onneks on töitä, niin jää vanhemmille jotain omaa vapaa-aikaakin.

Tarkotus ois kiertää Helin ja kasvien kanssa kultainen kierukka, eli kansainvälisesti nimellä Golden Circle kulkeva kolmen ison nähtävyyden rundi tässä reykjavikin seutuvilla etelämaalla. Golden Circleen kuuluu þingvellir, jossa on islannin ensimmäinen parlamenttitalo ja euroopan sekä amerikan mannerlaattojen yhtymäkohta (ne muuten vetäytyy toisistaan kauemmas kokoajan). Lisäksi siihen kuuluu Geysirit ja Gullfoss niminen vesiputous.

Tosta reissusta sitten kuvaa ja ihmeteltävää ens viikolla. Koska olen kuitenkin täyden palvelun bloggaaja, annan teille kaikille neljälle (4) lukijalleni hieman pähkäiltävää siks aikaa kun en ehdi päivittelemään blogiani.

Tästä lähtee. Eli eli, mikänkäköhän kansainvälisesti tunnetun yhtyeen musiikkivideo (jolla on youtubessa vajaa 1,3 miljoonaa katsontakertaa) on kuvattu tällä kujalla ? (Toi kuja muuten sijaitsee alta kilsan päässä tästä meiltä.) Vinkkinä vielä sen verran, että islantilaiset ei itse juurikaan kuuntele tätä yhtyettä, koska ovat sitä mieltä, jotta tämä yhtye on myynyt islantilaisten sielut tekemällä siitä musiikkia. Kuitenkin islannin ulkopuolella yhtye on valtavassa suosiossa. Ja myönnettäköön, että viime toukokuussa kun ensimmäisen kerran tulin tänne, syy oli vain ja ainoastaan tämän yhtyeen musiikki. Tää maa näyttää ihan oikeesti siltä, miltä tän yhtyeen musiikki kuullostaa.

Pilvisenä ja sumuisena päivänä

Ok, bändin arvaaminen on nyt jo helppoa. Mutta entä mikä on biisi jonka musiikkivideo on kuvattu tolla kujalla ?

Nättinä aurinkoisena päivänä (niinku sillä musavideollakin) sama kuja. 

Kaks kuvaa tästä, koska pilvisenä ja aurinkoisena päivänä otetuilla kuvilla on yllättävän iso ero. Varsinkin tunnelmassa ja verrattain kun bändin musavideossa aurinko paistaa niin ei toi pilvisen päivän kuva ehkä tee sellasta selkoa.

Toinen ja vähän vaikeempi pähkittävä asia vielä tähän. Voi ihan jopa kysyä ystävältä mielipidettä, jotta mitenkäköhän on. Itse en ole osannut järkeillä vastausta kysymykseen. Laitan kuitenkin kaks kuvaa niin, voi halutessaan miettiä asiaa ja homma hahmottuu selvemmin.

Eli kumpi oli ensin. Kivi vai talo ?

sama mesta siis kun ylempänä, vähän vaan zuumattuna

Kertokaa toki jos tulette johku hyvään päätelmään varsinkin tästä jälkimmäisestä. Ens viikolla taas hieman lisää päivittelyä. Tosin vaan maanantaista keskiviikkoon. Sitten koittaa pääsiäinen ja lähdetään reissuun. Näillä näkymin Isafjörðuriin ja ajellaan samalla länsivuonojen halki. Sieltä sitten ihan mahtavaa kuvaa.

Islantilaisten mielestä ja sen laadusta

Nää islantilaiset on varsin mainiota ja samaan aikaan aivan helvetin raivostuttavaa kansaa. Tietyt asiat tehdaan hyvin pajon paremmin ku suomessa, mutta sitten osa asioista hoituu niin typerästi, etten käsitä miten täällä yleensäkään on kukaan enää hengissä. Ehkä suurin ongelma tänne sopeutumisessa ollu juuri siinä, että on pirun vaikee hyväksyä muutamia toimintatapoja, jotka tuntuu aivan idioottimaisilta verrattuna siihen miten suomessa on tottunu.

Suomessa sähköt on poikki kun vähän tuulee kun puut kaatuu  linjoille. Täällä on sähkölinjat kaivettu maahan pääosin, vaikka ei ole edes puita, jotka voi kaatua linjojen päälle.

Ensinnakin nää on erittäin rasistinen ja töykee kansa. Rasismista kerron toisessa päivityksessä varsin hienon esimerkin, mut otan nyt käsittelyyn ton töykeyden. Nää paikalliset ei tunnu välittävän kenestäkään muusta kuin itsestään. Täällä mennään isomman oikeudella, on ihan ok kävellä päin toista jos se on pienempi. Pienemmän pitää väistää. Heti kun huomataan, että keskustelukumppani on ulkomaalainen islantilaisten puhe nopeutuu ja sit ne kysyy ”etkö ymmärrä islantia?”. Sit ku sanoo, että ymmärrän jos puhut hitaammin. Ni niiden puhuminen vaan nopeutuu. Ja sit nauravat kun ”urpo maahanmuuttaja ei osaa islantia”.

Toisaalta, sama se varmaan on suomessakin suurella osalla porukasta mamuja kohtaan. Täällä toi töykeys ja välinpitämättömyys vaan kumpuaa varmaan ihan eri syistä. Ihmiset on vuosisatoja eläny parin talopahasen kyläyhteisöissä ja ku näit koko elämäs niitä samaa kahdeksaa ihmistä, niin ei se ollu töykeetä jättää moikkaamatta tai olla puhumatta toiselle. Ehkä se johtuu siitä, että nykyäänkin nää on tosi töykeetä porukkaa. Tosin, tuolla muissa kaupungeissa on meininki aivan toista kuin täällä reykjavikissa. Syntyjään islantilaiset, jotka on muuttaneet tänne reykjaviikkiin työn tai opiskelun perässä sanoo, että reykjavikilla ei ole mitään tekemistä oikean islannin kanssa. Reykjavikkiläiset ei ole oikeita islantilaisia.

Sitä oikeeta islantia. Kuvaaja M.Leiniö 5/2011

Islantilaiset kokee kuitenkin olevansa suomalaisten kanssa sukulaiskansaa. Jos tulee juteltua paikallisen kanssa täällä, ni mahollisimman nopeesti pitää pyrkiä korostamaan, ettei ole puolalainen ja tämän jälkeen hissukseen kertoa, että on suomalainen niin pääsee suhteellisen helpolla. Ainakin jos vertaa noihin muista maista tulleisiin mamuihin.

On myös hauskaa, et nää issikat on muka pirun ylpeitä kulttuuristaan, kehuvat ja brassailevat olevansa viikinkien jälkeläisiä ja kuinka islannilla ja islantilaisilla on uniikki historia takana. Sit samalla kuitenkin täällä ihmiset haluaa olla kaikkea muuta ku islantilaisia. Euroopasta ja amerikasta apinoidaan kaikki. Koittavat epätoivosesti olla eurooppalaisia tai amerikkalaisia, jotta ei vaan näkyis se, että ollaan pieneltä saarelta jolla on aina nussittu serkkua kun jengiä on niin vähän.

Siellä laaksossa on pari tilaa, jossa on pidetty yllä niitä "oikeita" islantilaisia perinteitä pitkään. Kuvaaja M.Leiniö 5/2011

Muualta maailmasta apinoituja juttuja on vaikka kuinka ja paljon, mutta koska pitää olla vähän sitten jotain omaakin, ni muualta apinoidut jutut ei yleensä osu yksiin muun maailman kanssa. Kelloja ei siirretä tietenkään, vaikka melkein koko muu maailma siirtää. Kansainvälistä naistenpäivää vietetään 8.3, paitsi islannissa jossa naistenpäivää vietetään 2 viikkoa aiemmin. Muualla maailmassa on vietetty jo muutaman vuoden Movember kampanjaa, että ukot kasvattaa viikset marraskuussa syövän vastasen kamppailun kunniaksi. Täällä se on Mottumars, ja meneillään siis parhaillaan nyt, maaliskuussa. Itsellänikin on pensselit juuri tästä johtuen. Onneks ne saa kohta ajaa pois.

Ehkä täällä ollaan siitä historiasta siks niin ylpeitä, että tää maa elää turismilla. Kesäkauden aikana tehdään aivan hullut massit. Islanti valittiin viime vuonna maailman parhaaks matkailumaaksi ja tutut jotka on turismihommissa töissä sanoo, että kesäks on tulossa ennätys paljon turisteja saarelle. Ja samahan se on ollu kyllä koko tän ajan jonka mäkin oon täällä ollu. Ei tossa ydinkeskustassa ole ku turisteja, öisin sitten mellastaa känniset islantilaiset.

Viina maksaa täällä aivan hävyttömän paljon. 0,5 litraa kirkasta viinaa irtoo reilulla 20 eurolla. Jos ostaa 10 kappaletta 0,5 litran oluita ni se maksaa sen saman verran ku 0,5 litraa kirkasta täällä. Islantilaiset dokaa kuitenkin aivan helvetisti. Kuulemma yleisin 19 vuotislahja nuorelle on paikka alkoholivieroituksesta. Tiiä sitten sen todenperäisyyttä. Tuntuu, ettei nää islantilaiset eikä täällä asuneet osaa juurikaan ottaa fiksusti viinaa. Vaan sit ku aletaan dokaamaan on vaan yks vaihde ja se on pirun lujaa.

Islantilaiset kysyy aina multa ja muilta suomalaisilta, juodaanko suomessa siks niin paljon, että ollaan niin masentuneita vai ollaanko siellä siks niin masentuneita, että juodaan niin paljon ?. En oo osannu tohon kysymykseen vastata. Kun olen kysyny issikoilta sitten samaa, niin eipä nekään ole osanneet vastata. Kai se on täällä siitä samasta johtuen ku toi töykeys. On oltu pienessä piirissä koko ikä. Toisella puolella taloa jäätikkö ja toisella meri, välissä olevilla maakaistaleilla kasvaa vaan paikotellen hentosta heinää. Maassa ei kasva mikään, eläimillä ei mitään syötävää. Ilmat sellasia, ettei aina voi ollenkaan edes liikkua ulkona, niin sitten on kökitty tuvan nurkassa ja juotu kotipolttosta alkoholia, sekä touhuttu suvun kesken kaikkea muutakin.

Revi tosta sitten huumoria kun asut tuolla, saattaa vähä masentaa ajoittain. Kuvaaja M.Leiniö 5/2011

Ja ehkä juuri tästä johtuen, lopulta millään ei ole mitään väliä. Kaikki asiat järjestyy jotenkin, jossain vaiheessa tai sitten joku tulivuori purkautuu ja kaikki kuolee. Eikä millään ole sittenkään yhtään mitään väliä.

Huumeita käytetään myös varsin estottomasti ainakin yökerhoissa. Monessa baarissa poltetaan suitsukkeita, jottei jazzitupakki haisis. Piriä ihan huoletta tarjolla aina kun menee wc:hen. Tosin, taitaa se olla suomessakin toisaalta sama, en vaan ole siihen koskaan kiinnittäny huomiota. Tai en tiiä, eipä mulle olla moniin vuosiin tarjottu enää kamaa suomessa baarissa.

Millään ei ole mitään väliä. Auto on paskana, mut teipataan ovi kiinni ni voi ajella ihan hyvin.

Tuntuu hassulta, että saarella jossa ruokakaupoissa vaihtoehdot on tosi vähissä kaiken suhteen. Vaihtoehtojen vähyyttä perustellaan sillä, että tänne on niin kallista tuua mittään ja kuinka kuljetusmatkat kestää niin kauan, ettei kannata tuua. Jos tulet siviilimatkustajana ja koitat tuua esim. köntin kotimaista laatulihaa, niin se otetaan pois sun kamoista kun saavut saarelle. Ihan sama onko käsimatkatavaroissa vai ollu ruumassa. Yksityishenkilöt ei saa tuua lihaa saarelle. Kuitenkin huumeita tulee paljon ja joka tuutista kokoajan. Kai se on kysynnän ja tarjonnan laki.

Hissumpaa

Koska kirjoitus ei itsessään ole hauska, sekaan on piilotettu itse tekstiin irrallisia "hauskoja" kuvia.

On tässä ollu vähän hissumpaa päivittelyn suhteen, kun on muka ollut niin paljon menossa kokoajan, ettei mitään ehdi kirjottelee. Keskityin alkuviikon aikana työnhakuun ja sitten oli oikein yksi kappale työhaastattelujakin. Perjantai meni sitten mehustellessa juuri saatua työpaikkaa. Tänään on lauantai ja olo on sellanen, että oon tulossa kipeeks. Ei hyvä tämä.

Kuitennii, sain töitä. Tiistaista perjantaihin 3,5h päivässä (13.30 – 17.00) ja palkka sellanen ihan siedettävä, suhteessa työtunteihin ja mikä tärkeintä palkka on sellanen, että tulen sillä toimeen. Työ itsessään onkin sitten ehkä jotain ihan muuta mitä oisin halunnut tehdä, mutta työssä on muutama hyvä puoli joiden takia päätin sinne hakea. Kaksi niistä on noi työajat ja ettei tarvii viikonloppusin tehdä töitä. Suurin syy kuitenkin tohon työhön hakeutumiseen on lasten kanssa työskentely, uskon nimittäin vakaasti, ja olen sen muiltakin kuullu, että lasten kanssa oppii kielen parhaiten. Joten josko jäis vähän muutakin päähän islannista kuin erilaisia herjauksia.

...juhlapyhät lähestyy...

Kumma sekin, että ite osaan islanniks vaan erilaisia herjauksia ja muutamia jotain parin sanan fraaseja joilla pärjää esim. kauppareissulla. Sit taas, tullu roikuttua noiden muutaman muun mamun kanssa, niin ne ei sitten osaa suomestakaan muutakun kaiken maailman hyödyllisiä lausahduksia. Pakko kuitenkin myöntää, että kun saa saksalaisen sanomaan ”Kuulakärkikynä” tai ”minä röyhtäisin” niin se on pirun hauskaa.

Kävin eilen kahden saksalaisen ja kahden ranskalaisen kanssa kääntymässä saksalaisen pubin avajaisissa. Ainoo positiivinen sanottava siitä paikasta oli, että olutta sai ilmaseks klo. 23.00 asti. Seinät oli maalattu saksan lipun värein. Oli aivan kamala paikka. Ja ihmiset oli aivan kamalassa kunnossa kun kaljaa oli saanu ilmaseks kolme (3) tuntia. Kun kello löi 23.00 ja ilmaisen kaljan kaataminen loppu, tyhjeni lähes koko pubi.

...

Tilanne on kuitenkin se, että nyt pitää keskittyä pysymään terveenä, jotta tiistaina pystyy alottamaan duunit.