Metsän metsästys

Täällä reykjaviikissa on ollu poikkeuksellisen hyvät säät jo reilun viikon. Tai no, tilastollisesti maaliskuu oli koko maan historian lämpimin maaliskuu, mutta täällä reykjavikissa jossa kuulemma on usein paskin sää koko maassa, tuli mm. lunta ja räntää tosi paljon maaliskuussa. Huhtikuun loppu ja tää toukokuun alku on kuitenkin ollut hyvää säätä. Tai ainakin siinä mielessä, että vettä ei ole juurikaan satanut. Aurinko on paistanut monena päivänä ja lämpötila noussu varjon puolellakin jo +8 asteeseen parhaimmillaan.

Lauantaina oli taas hyvä sää kun herättiin, niin päätettiin toteuttaa jo jonkun aikaa suunniteltu pyöräretki islantilaiseen metsään. Toki islantilainen metsä sinäänsä on hauska käsite, kun ei täällä oikeen noi puut viihdy. Maakerros ennen laavakiveä on kovin ohut ja kova tuuli siihen päälle, niin ei puut saa juuriaan tarpeeks syvälle jotta voisivat pitää kiinni jostain kun tuulee pirusti. Tähän reykjavikin läheisyyteen on kuitenkin istutettu ”luonnollinen” metsä jonka reunat on viivasuorat. Noita puita on tossa niin paljon, että ne antaa toisilleen jo suojaa kovimmilla tuulilla.

Heiðmörk on ton alueen nimi ja se on istutettu laavakivikentän päälle. Ajatus on hieno, koska laavakivikentällä sijaitsee paljon luolia ja jopa yksi pieni järvi, joten luulis että näkemistä ja touhuttavaa riittäis. Lainattiin mulle pyörä kaverilta ja lähdettiin sutkuttamaan (ilman karttaa tietysti) kohti suuntaa, jossa piti olla joen joka laskee mereen siitä järveltä joka on metsän keskellä (voiko tota enää vaikeemmin sanoa?). Ajatuksena oli seurata jokea järvelle ja sitten siitä puikahtaa metsään.

Perhe piknikillä suhteellisen kivalla paikalla.

Matkalla oli kivaa jokimaisemaa pienine putouksineen ja ihan siis 20 minuutin pyöräilymatkan päässä tästä reykjavikin keskustasta. Ihmeellistä kyllä, oli myös hyväkuntoista pyörätietä joen reunusta pitkin. Islannissa pyöräilijöillä on lain mukaan samat oikeudet ja velvollisuudet kuin autoilla, joten pyöräteitä ei juurikaan ole tässä reykjavikin city alueella. Kaupungin ympäri, ulkoreunoja pitkin menee pyörätie, mutta tuolla keskemmällä joutuu puikkelehtimaan autojen seassa (mikä on kohtuullisen kuumottavaa kun ottaa huomioon islantilaisen ”isoin auto määrää” ajokulttuurin).

Oli mukavaa, että jokea seurasi asfaltoitu pyörätie, hiekkainen pyöräilypolku sekä pehmeestä hiekasta tehty hevos ratsastajille oleva reitti. Joten pääs pirun läheltä seuraamaan kun islannin hevoset tölttäs menemään. Löydettiin lopulta vajaan tunnin pyöräilyn jälkeen etsimämme järvi ja lähdettiin kiertämään sitä ympäri. Järven ympäri aivan metrin päässä vedestä meni maastopyörälle hyvin soveltuva polku. Nähtiin metsää paljon, mutta se oli aidattu. Jäi vähän epäselväksi miksi se oli aidattu, mutta yksi kolo sentään aidasta löyty niin pääsi ottamaan kuvan metsästä ja sain kävyn matkamuistoksi.

Tunnelmapala järven toiselta puolelta.

Nähtiin siis metsää, muttei juurikaan päästy temmeltämään sinne. Pitäis ilmeisesti mennä autolla sieltä virallisesta portista johon metsään pääsee. Ihan oikeesti, siellä on sellattee portti missä lukee Heiðmörk ja olet saapunut metsään. Siellä puikkelehtii sitten hiekkasia autoteitä, jotta saa vähän metsämeininkiä islantilaiset autostaan käsin. On kuulemma yks laavu, jossa on tulentekopaikka. Puita ei metsästä saa kaataa, mutta ainakin yhdeltä huoltoasemalta saa ostaa klapeja, siinä säkissä on ehkä max 15 klapia ja maksaa vähän alle 20€.

Vihdoin se metsä löyty

Tavallaan siis löydettiin metsä, muttei oltu metsässä ku minuutti. Pyöräily oli kuitenkin kivaa ja vähän harmittaa, etten ottanu marjukkaa mukaan tänne. No, täytyy pitää välit ystäviin kunnossa niin ehkä saa lainata pyörää vielä toistamiseen.

Siinä ne puut pönöttää suorassa linjassa.