hveragerði

Niin se vaan käy vähiin tämä aika tällä saarella, ainakin tältä erää. Päätettiin toka vikan viikonlopun kunniaksi suunnata tohon karvan verran etelämpänä sijaitsevan hvertagerðin kaupungin kupeeseen. Tarkoituksena oli vaeltaa noin kolme (3) kilsaa ylös jokea ja lopulta tallustella takasin. Mitäs jännää siinä sitten on ? no tietysti se, että joen lämpötila nousee kokoajan mitä ylemmäs sitä vaeltaa.

Seuratkaa tuota jokea !

Kaveri tuli noukkimaan meidät autolla sunnuntai aamulla hieman ennen puolta päivää, ja ajeltiin reilu puoli tuntia hveragerðiin. Käytiin pikaisesti kaupassa ostamassa vähän jotain purtavaa matkan varrelle. Repussa oli pakattuna eväiden lisäksi pyyhe ja uikkarit.

Vaelluksen alkuvaiheessa testattiin joen vettä ja no, ei se ollut ihan jäätikköjoki –kylmää mutta melkosen viileetä kyllä. Ei ois tehny mieli pompata sinne uimaan. Pari kilometriä vaellettiin joen reunalla menevää pientä polkua, (tai ei se ihan joen viertä menny, vaan kierti välillä vähän kauempaa, koska joen vierusta oli todella soinen ja upottava) ja saavuttiin joen ylityspaikalle. Tässä vaiheessa osa seurueesta tempasi jo kengät ja sukat pois ja pomppasi polvia myöten yllätys yllätys, lämpimään veteen kahlaamaan joen yli.

Ylityspaikalta oli vielä about kilometrin tallustelu joen alkulähteelle. Matkalla oli rutkasti kananmunan hajua, kun maa oli niin lämmintä ja vulkaaninen toiminta niin lähellä maan pintaa, että maa kiehu ja kupli monessa paikassa.

 Kaukaa katsottuna maa vaan savuaa ja ilma haisee munalta.

 Lähempää näkee kuinka maa-aines on muuttunu harmaaksi saveksi joka kiehuu kuumuudessa.

 Jossain kohdin oli kuumassa kohdassa vettä joka kiehu

Siinä virtaa pieni ja lyhyt kuuma joki, joka laskee siihen isompaan jokeen jota seurattiin.

Lopulta saavuttiin kohtaan jossa jäätikköjoki yhtyi jostain maan alta tulevaan kuumaan jokeen. Vänkä homma kun voi kädellä koittaa kävellessä, että koska on miellyttävän lämmintä vettä itselle niin voi mennä uimaan. Jokihan itsessään on melko matala, maksimissaan 20cm syvä, mutta sinne tänne on jengi rakentanu pieniä patoja, jotka nostaa vedenpinnan paikotellen aina sen verran ylemmäs että pohjan kivillä kun istuu niin vaan pää on pinnassa.

Tuossa ton padon oikeella puolella myö tsillattiin pari tuntia. Huonosti näkyy, mutta vesi oli kuitenkin sen verran lämmintä, että höyryä siitä nousi kokoajan.

Siellä köllittiin sitten joessa auringon paistaessa täydeltä terältä, välillä piti kyllä nousta rannalle vilvottelemaan. Oli pirun magee ja rentouttava reissu. Sen verran oli hyvä sää, että palo hartiat, niska ja kädet. 

Lopun kuva-arvoitus. Spottaa yllä olevasta kuvasta maan alla menevä mineraalipitoinen joki.